Tasaista arkea - ehkäpä juuri sitä parasta

On kulunut aikaa edellisestä postauksestani. En ole kirjoittanut, sillä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. Tai oikeastaan on paljonkin, mutta kampurarintamalle ei kuulu mitään uutta tai erityistä. Kerron nyt kuitenkin pikaisesti Helmin kuulumisia.

Olemme jatkaneet liikuntasaliharrastustamme. Helmi tykkää kovasti jumpata muiden lasten kanssa.

Hepat ovat niin "nännejä" (=nättejä) ja niitä pitää käydä katsomassa päivittäin.

Joskus reissussa voi käydä näinkin...

Ostimme päiväkotiin puputossut. Tossuja valitessa kiinnitimme huomiota siihen, että pohja on pehmeä ja myötäilee jalkaa. Toisissa tossuissa oli todella kova pohja.

Jalan kasvettua jouduimme ostamaan myös uudet kumpparit...

.. ja lenkkarit. 

Päiväkoti tutustumiset on nyt aloitettu. Helmin oma hoitotäti kävi kotona tutustumassa Helmiin. Samalla treenasimme kenkien pukemista. Helmi esitteli kenkiään innoissaan, sillä huomasi tädin olevan niistä kiinnostunut. Ja tankokengistä puheenollen, ovathan nekin uudet. Nyt jo kokoa 140 (mm).

Tyylilyyli tutustuu päiväkotiin

Kävimme eilen tutustumassa Helmin tulevaan hoitopaikkaan. Vaikka hoidonaloitukseen on vielä useampi kuukausi aikaa, kutsuttiin meidät "vapaamuotoiseen" tutustumiseen jo nyt. Tutustuminen oli hyvä orientaatio tulevaan. Näimme päiväkodin ja saimme tutustua hoitajiin. Samalla herättelimme mieleen jo hieman ajatuksia siitä, millätavoin arkemme tulee muuttumaan.

Helmi otti reippaalla asenteellaan paikan (ja hoitajat) omakseen välittömästi. Olisi varmaankin jäänyt hoitoon samantien. Varsinkin kun löytyi nukenrattaat ja minikeittiö.

Hoitoon mennessään Helmi on muutamaa viikkoa vajaa kaksi vuotta. Olemme "pitkittäneet" hoitoonlähtöä tietoisesti, kampurat yhtenä osasyynä. Koska tankokenkähoito vaatii täsmällisyyttä, ajattelimme, että kotona toteutettuna se tulee varmasti tehtyä oikein ja säännöllisesti. Eilisen jälkeen ajatukseni muuttuivat.

Keskustelimme jo eilen päiväkodin johtajan ja Helmin ryhmän hoitajan kanssa jaloista. Toisen kanssa meidän aloitteestamme, toisen kanssa hänen aloitteestaan. Kunhan pääsemme henkilökohtaisiin tapaamisiimme, pohdimme asioita lisää käytännön toteutuksen kannalta.

Näin "jälkikäteen" saattaisin ehkä todeta, että tankokenkähoidon toteutus oli huono syy kotiinjäännille (päiväkodissakin hoitoa toteutetaan varmasti juuri niin kuin pitää), mutta mitä mainioin tekosyy. Olen saanut nauttia Helmin kanssa ajastani. Nähdä kuinka hän päivittäin oppii ja oivaltaa kaikkea uutta. Olemme nousseet seisomaan, ottaneet ensiaskeleemme yhdessä ja mikäpä olisikaan parempi tapa herätä aamuun, kuin kuulla virkeä ääni viereisestä huoneesta huutamasta "Äeti".

Helmi ja jokasään lasit. Tyylilyyli - satoi tai paistoi!

Aurinko paistaa jälleen

Kävimme kirurgilla. Pitkä helpoituksen huokaus. Jalat ovat kunnossa.

Näin jälkikäteen ajattelin, hermoilinko liikoja. Pitäisiköhän olla seuraamatta jalkoja "niin tarkkaan". Vaikkakin, mitäpä äiti ei lapsensa eteen tekisi.. Pääasia, että jalat ovat kunnossa ja voimme jatkaa elämäämme. Käynti ei ollut turha, kontrolli olisi ollut tulossa joka tapauksessa. Seuraava aikamme on vuoden vaihteen tietämillä.

Seuraavana alamme tilailemaan Respectalta Helmille uusia tankokenkiä. Entiset, 12 senttiset, ovat alkaneet jäämään pieniksi. Helmin jalkaterä, kuten koko tyttö, humpsahti kasvaa aivan yhdessä hetkessä.

Pingviini on päivän sana

Vakuutusasiaa

Tajusin tänään kampurajalkaisten Facebook-ryhmää selaillessani, että en ole liiemmin kirjoittanut vakuutusasioista mitään.

Me olimme "liian myöhään" liikkellä vakuutuksien suhteen. Teimme taannoin tarjouspyynnön lapsivakuutuksesta, päivää ennen rakenneultraan menoa. Kun sitten rakenneultra paljasti kampurajalkoja, voittekin varmasti arvata, mikä oli lopputulos.

Olimme tosiaan ennättäneet saada poikkeavan lausunnon ultraäänestä ennen kuin vakuutusvirkailija oli ennättänyt ottaa meihinpäin yhteyttä takaisin. Ja kun vakuutuspapereita täyttäessä tulee esiin kohta "poikkeavia ultraäänilöydöksiä", tyssää vakuutuksen saanti ennen lapsen syntymää siihen.

Kun Helmi oli parin viikon ikäinen, teimme uuden hakemuksen. Lähetimme liitteenä kotiutusepikriisin, jossa lastenlääkärin totesi Helmin olevan terve lapsi. Kampurajalkojen hoitoa jatketaan lastenkirurgin toimesta. Saimme vakuutuksen, mutta siitä oli poissuljettu kaikki kampuroihin liittyvä. Mitä kaikkea se tulevaisuudessa voikaan olla?

Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että jos jotain tekisin toisin, tekisin vakuutushakemuksen niin aikaisin, kun sen raskauden aikana voi tehdä. Tuolloin riski saada hylkäävä päätös lienee pienin.

Tuleekohan Helmistä heppatyttö, niin paljon "pepat" Helmiä kiinnostavat?

Tummia pilviä kesätaivaalla

Huoli

on mielen läpi kiemurteleva

kapea puronen.

Jos sitä ruokitaan,

se uurtaa uoman, johon kaikki

muut ajatukset valuvat.

-A. S. Roche-

Siksipä otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin sairaalaan kysyäkseni neuvoa. 

Olemme kiinnittäneet huomiota Helmin jalkojen asentoon etenkin hänen seisoessaan paikallaan. Viimeisen kuukauden aikana Helmin tavassa seisoa on ollut havaittavissa painon varaamista ulkosyrjälle, varpaiden kipristämistä ja sisäsyrjän nostoa maasta. Juurikin sellaista, millaisesta asennosta tulisi pyrkiä pois.

Huoli heräsi. Onko jalkoihin tullut liikkumisen myötä takapakkia? Yrittääkö virheasento tehdä tuloaan vai onko tämä kaikki vain niin uutukaista uutta, että jalkoja on kiva muljutella liikkuessaan? Tahallista vaiko tahatonta? Jalkojen ollessa rentona, asennon saa "normaaliksi" ongelmitta. En myöskään ole huomannut ulkosyrjän kaareutuvan tai sisäsyrjän poimuttuvan. 

Asia on kuitenkin hyvä tarkastaa. Sain siirrettyä kontrolliaikaamme yli kuukauden aikaisemmaksi, syyskuulta heti elokuun alkuun. Tahdon varmistuksen, mistä asento johtuu. Mikäli takapakkia on tullut, pääsemme hoitamaan ja seuraamaan tilannetta. Mikäli tilanne on kunnossa, voimme vain huokaista helpotuksesta ja jatkaa samaan malliin. 

Huomaa jalkojen asento

Käytämme tankokenkiä edelleen päivä- ja yöunikäytössä. Suositus olisi pitää kenkiä 14 tuntia / päivä. Pidämme niitä 12-16 tuntia. Toisinaan vain on päiviä, jolloin päiväunikäyttö jää vähäiseksi tai kokonaan pois, mutta kompensoituu yleensä seuraavana päivänä 4 tunnin päiväunilla. Iltaisin pikku-emäntä pitää itse huolen, että kengät tulevat jalkoihin. Yleensä kenkienlaittoon kuuluu kiukunpuuskia, sillä vanhemmat eivät ennätä solmimaan kenkiä niin nopeasti, kuin hän haluaisi. Ja kun pienet, avustavat sormet siirretään kauemmaksi, tulee kiukku. 

Odottelemme elokuun 1. päivää. Sitten olemme viisaampia.

Sitä ennen nautimme kesästä täysin siemauksin!

1,5-vuotisneuvola

Helmi + selfie = Helfie

Pitkästä aikaa vierailimme neuvolassa.

Hommat olivat kunnossa. Huolta ei liiemmin ilmaantunut. Helmi painoi 11,3 kg ja oli 85,3 cm pitkä. Hyvin solakka neiti. Touhukkaaksi kommentoivat. Eikä vierastanut edelleenkään.

Illasta Helmin ystäville puhkesi kova kuume. Heitä hoitaessa onkin Helmin ilta vierähtänyt.

Kipsimestari työssään

Uusimmassa Tehy-lehdessä oli iso juttu kipsimestarista työssään. Kipsimestarina jutussa oli Hannu Kuisma, jonka monet kampuralapset ja vanhemmat joko tietävät tai tuntevat. Itse olen kuullut miehestä omien opiskelujeni aikana ja nyt Helmin kampurahoitojen aikana törmännyt nimeen useita kertoja. Kiitos Hannulle ja hänen kollegoilleen ympäri Suomen hienosta työstä ja ammattitaidosta kampuralastemme hoidossa!

Jutun pääset lukemaan täältä.

Puolitoista vuotta on nyt tepsutettu

Todellakin. Helmi täytti menneenä viikonloppuna 1,5 vuotta. Aika on hurahtanut ohitse, vaikka onkin pitänyt sisällään monenmoisia tapahtumia.

Kuluneisiin viikkoihin on mahtunut myös paljon.

Kääpiöksi pukeutunut Helmi ei osannut aavistaa, että samoihin naamiaisiin osuisi myös kääpiöitä iltapalakseen popsiva "jokin".

Olemme nauttineet kesäisestä säästä ja touhuilleet ulkona...

... välistä olemme myös käyneet viilentelemässä sisätiloissa.

Potta-asioita harjoittelemme kovasti. Onnistuneita suorituksia tulee päivä päivältä enemmän.

Rappuralli tyrmäsi Helmin. Otsaan vaadittiin hieman liimaa.

Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Laastarin voi stailata hatun väriin sopivaksi.

Aurinkoisina päivinä ruokakin maistuu ulkona paremmalta.

Vaikkakin välipalaretki torille voi olla myös mielenkiintoista.

"Aaapu-va" vs. "Aaa-aaa-aa" - Helmi meets James Potkukelkka

Puolitoistavuotispäiväänsä Helmi vietti ylioppilasjuhlissa. Laukkuun oli pakattu mukaan (Helmin itsensä toimesta) mm. vasara.

Juhlien kohokohta oli kuitenkin pihalla ollut kiikku

Ja mikä tärkeintä, kävely sujuu päivä päivältä paremmin ja varmemmin.

Yli 10100 lukukertaa

Blogia on luettu hieman yli 10100 kertaa.

Kiitos siitä kuuluu teille!

Kohti uusia tuhatlukuja...

Kumikengät kokoa kaksikymmentä

Ulkoilu on Helmin lempipuuhaa nykyään. Käymme (Helmin mittapuulla) pitkiä kävelyretkiä pihamme ulkopuolelle hänen työntäessä taaperokärryään ylpeänä. Homma on niin mukavaa, että sisälle lähtö tuottaa monesti pienimuotoisen riidan. Tyttö toisessa kainalossa roikkuen irroitan toisella kädelläni Helmin käsiä taaperokärryn työntöaisasta.

Olisi mukava pystyä ulkoilemaan jokaisella säällä. Ehkä asiaa ei pitäisi ajatella materialistisesti, mutta tykkäisin, jos voisin pukea Helmille sateisella säällä jalkaan kumisaappaat enkä niitä 60 euron nahkaisia Eccoja. Helmistäkin olisi varmaan mukava, jos sukat eivät kastuisi ulkoillessa ja/tai voisi rauhassa kävellä lätäköihin, mutalammikoihin ja märälle nurmikolle - sinne, minne itse haluaisi.

Menin siis kauppaan ostamaan kumisaappaita. Helppo homma, ajattelin, kunnes mielessäni pyörähti pari asiaa. Kaupassa olevat kumpparit alkoivat koosta 23. Helmin jalka on kokoa 20 (ja niissäkin kengissä on vielä kasvunvaraa). En siis voinut ostaa kumppareita. Seuraavana mielessäni pyörähti toinen ajatus. Muistelin kaverini kaupanneen juuri aikaisemmin lapsensa kenkiä, jotka olivat kokoa 23 ja jääneet liian pieniksi. Lapsi on Helmiä reilun kuukauden vanhempi. Onkohan Helmillä normaalia pienempi jalka?

Tiedän, että kampurajalka voi olla normaalijalkaa pienempi, jos lapsella on toispuoleinen kampura. Olen kuullut, että lapselle on jouduttu ostamaan kaksi paria kenkiä, sillä jalkojen kokoero on enemmän kuin yksi koko. Helmin jalat ovat samankokoiset, ongelmaa ei siis ole ollut enkä ole koskaan asiaa ajattelutkaan aikaisemmin. Nyt joudun toteamaan, että ehkäpä Helmin jalka on "normaalijalkoja" pienempi.

Kunhan kävely vahvistuu ja tasapaino sen myötä, pääsee Helmi huristelemaan potkupyörällä

Ja näinhän se asia taitaa olla. Sain vahvistusta ajatukselleni (jälleen kerran, kiitos siitä) Facebookin kampura-ryhmästä. Myös monien muiden lapsilla on ollut vastaavaa. Ikäistään pienemmät jalkaterät. Ja samaan syssyyn sain kasan merkkejä, joilta voisi löytyä pieniä kumppareita (Polarn O. Pyret, Nokia, Reima). Nokialaisia jo tutkinkin, mutta niistä koot alkoivat 23 eteenpäin. Pitänee vaihtaa siis kauppaa ja toivoa, että kumisaappaat kokoa kaksikymmentä sattuisivat kohdalle.

ps. Voisinhan toki laittaa kirpparisivustolle ostetaan-ilmoituksen kengistä, mutta tässä asiassa olen suorastaan hysteerisen tarkka: Haluan ostaa Helmille vain uusia kenkiä, jotta minimoisin sen mahdollisuuden, että "valmiiksi toisen jalkaan muotoutunut" -kenkä aiheuttaisi Helmin jalkoihin ongelmia. En tiedä, kuinka helposti tällaista tapahtuisi, mutta... koskaan et voi olla täysin varma.

Äitienpäivän iloja ja suruja

Ensimmäisenä on kirjoitettava pitkä sepostus (jos puhuisin sen, sitä kutsuttaisi monologiksi, mutta onko monologi myös kirjoitettu yksinpuhelu?) siitä, miten hienoa on olla äiti juuri tälle erityiselle lapselle. En vaihtaisi pois mistään hinnasta niitä aamuja, jolloin nukumme kylki kyljessä tunnin - ehkä kaksi - ennen lopullista heräämistä.

Silmätarkkana seuraan, kun hän pukee villaisen kettuhattunsa päähän, ottaa käsilaukun käteensä ja muovisankon toiseen leikkiessään - vieläkään en tiedä, mikä leikin juoni on - ja nauttiessa leikkimisestään.

Huvittuneena pidätän nauruani, kun näen lapseni polkevan jalkaansa lattiaan korostaakseen omaa tahtoaan - ja mielessäni pelkään jo tulevaa uhmaikää, lapseni persoona on heräämässä todella eloon.

Ylpeänä pohdin, kuinka paljon lapseni jo ymmärtää ympäristöstään. Kun kysyn "haluatko lisää juomista", hän ojentaa minulle tyhjää tuttipulloaan - ennen olemme vain puhuneet maidosta.

Niin hirveän paljon olemme menneet eteenpäin. Pituutta vain oli lisääntynyt yhdessä yössä niin, että eiliset vaatteet eivät enää mahtuneetkaan. Äidin kahvakuulan kilot lisääntyvät nopeammin kuin äidin treeni sitä sallisi. Vauvan mitat ovat hävinneet. Tilalla on todellakin taapero.

Kävelyharjoittelua ilman tukea on kestänyt nyt kuukauden päivät. Saadessaan leikkiä yksin, keskytyksettä ja "huomiotta", olen huomioinut Helmin olevan entistä enemmän pystyasennossa ja liikkuvan askeltamalla. Askelia kertyy yhtä useampia peräkkäin. Pyllähdyksen jälkeen noustaa uudestaan jaloilleen ja leikki jatkuu. Huomaan, että Helmin itsetunto karttuu askelten myötä. Toki vieläkin konttaaminen/karhukävely on se nopein ja varmin tapa edetä - ainakin jos jotain "kiellettyä" on esillä tai ovi vessaan/ulos on jäänyt auki.

Elämä kulkee omaa tahtiaan, mutta reilusti eteenpäin.

Aina emme mekään välty takapakilta. Kampurahoidot ovat edenneet hienosti. Olemme todella iloisia, että mitään vastoinkäymisiä ei ole tämän puolesta eteemme tullut. Sen sijaan Helmille puhkesi oikein kunnollinen allergia ilmeisesti koivulle. Kotiimme asettui asumaan pieni ja kiukkuinen emäntä, jonka nenä vuotaa solkenaan ilman allergialääkitystä. Lääkityksen jälkeen niistämismäärä on onneksi vähentynyt puoleen. Jospa koivun kukinta menisi ohi nopeasti ja pääsisimme jatkamaan eläämäämme ilman huonoa oloa.

Tänään - allergiaakin uhmaten - menimme ulos harjoitteleemaan kävelyä. Helmi sai ainoastaan ulkokäyttöön tarkoitetun taaperokärryn (meillä on sisällä toinen kärry ainoastaan sisäkäyttöön) ulkokävelyn rohkaisemiseksi. Pienen tunnustelun jälkeen homma alkoi sujua ja vauhti kiihtyä. Ihana, rakas tyttäreni.

Askel, askel, pyllähdys

Helmi-neiti täytti tänään 1v ja 4kk. Tasan kaksi kuukautta sitten hän oppi kävelemään tukea vasten. Tänään hän lähti kävelemään ilman (tai oikeastaan käveli jo eilen 4 askelta vahingossa, viidennellä pyllähti, mutta tänään tajusi itsekin, mitä on tekemässä).

Edessä on tietenkin uusien kenkien osto. Tällä kertaa kyse on "isojen tyttöjen kävelykengistä".

Tällaiset kengät Helmi itselleen valitsi

Ominaisuus nimeltä jalan poimu ja muita kirurgijuttuja

Kävimme Helmin kanssa tänään kontorillikäynnillä kirurgimme luona. Äitiä hieman jännitti käynti etukäteen, sillä juuri kävelyharjoitteiden aikana jalan virheasennon uusimiselle on suurempi mahdollisuus. Vartalon paino voi esimerkiksi "vääntää" jalkaa väärään asentoon lapsen seisoessa.

Jalkojen tarkkailu on meille arkipäivää. Näkyykö jalkaholvin kohdalla ihopoimuja? Onko jalan ulkosyrjä suora? Antaako akilles periksi - tapahtuuhan nilkassa ojennus ja koukistus oikein?

Helmin jaloista ei löytynyt mitään huomautettavaa. Kaikki oli niin kuin pitikin. Ainoastaan yksi pieni poimu "kriittisessä kohdassa" aiheutti lisätutkintaa hetkeksi, kunnes jouduimme toteamaan poimun olevan jalan ominaisuus. Lisäksi kirurgimme katseli Helmin seisontaa ja kävelyharjoituksia. Jalat toimivat oikein ja jalan asennossa ei ole korjattavaa. Hoito on siis onnistunut. Onneksi Helmi suostui esittelemään taitojaan mielellään - kunhan kirurgi oli ensin ymmärtänyt taputtaa hänen suoritukselleen.

Tankokenkähoito jatkuu "normaalintavoin" 14h/vrk (= päivä- ja yöuniajat) niin kauan kuin Helmi asian itse sallii, vähintään 3-vuotiaaksi. Onneksi kenkien laitto on yksi nukkumaanmenorituaaleistamme siinä missä hampaiden pesu tai yöpuvun pukeminenkin. Ainakaan vielä ongelmia ei ole tullut.

Keskustelimme myös Helmille piakkoin hankittavista normikengistä. Olen kuullut toisille suositellun oikein tukevia kenkiä kun taas toisille mahdollisimman paljasjalkaista menoa. Kirurgimme mukaan meidän tulisi hankkia "mukavat kengät". Helmin jalat voivat niin hyvin, että käytännölliset ja jalassa mukavat kengät ovat ainoat kriteerit. Hänen mukaansa reilusti tukevia kenkiä voidaan suositella tilanteessa, jossa hoidot eivät ole korjanneet jalan asentoa tarpeeksi ja esimerkiksi askeltaessa jalka pyrkii menemään virheasentoon. Luonnollisestikin jalka tarvitsee tuolloin tukea enemmän.

Seuraava käyntimme on puolen vuoden kuluttua.

Sitä odotellessa ennättää katsoa muutaman Ryhmä Hau -jakson

Tärkeintä on kannustus

Helmikin sen tietää. Nimittäin kannustamisen merkityksen uuden oppimisessa. Tyttö on sisäistänyt asian niin hyvin, että noustuaan seisomaan taputtaa itse itselleen.

Yksi kivi tipahti jälleen sydämeltä

Kuten arvata saattaa, on äidin sydämessä aina pieni kolo huolelle. Yksi huolenaiheista, ehkäpä se alitajunnan tuottama huoli, on ollut Helmin kävelemään oppiminen. Koska jaloilleen ottaminen on ollut tytöllä pitkään hankalaa ja jopa hieman viivästynyttä, on luonnollisesti kaikki sen jälkeen kehityksessä tapahtuvakin tuleva viiveellä.

Olemme kuitenkin jälleen ylittäneet yhden merkittävän rajapyykin 1v 3kk -ikäisenä: Helmi nousee seisomaan ilman tukea!

Olemme osanneet odotella hetkeä. Helmi on noussut hyvin polvilleen ja "toinen polvi maassa" -seisontaan. Tukea vasten noustaan näppärästi ja seisotaan piiiiiitkiä aikoja. Onpa kuvioon tullut myös hetkittäisiä ilman tukea seisomisia, kunhan ensin on noustu ylös tuen avulla. Taaperokärry saa vauhtia enemmän ja vähemmän. Ehkäpä vain rohkeus on uupunut.

Ja nyt, kun rohkeus on löytynyt, tapahtuu. Harjoitteluintoa ainakin on, vaikka toisille jakaisi.

Seuraava lääkäriaikamme on reilun viikon kuluttua. Paljon odotamme käyntiä, sillä edellisestä kerrasta on kulunut puoli vuotta. 

Pieni vauvanhoitaja

Edellisestä tekstistäni on lähes kuukausi aikaa. Paljon ja merkittävää on kerennyt tapahtua sinä aikana.

Merkittävintä oli Helmin kävelyharjoitukset. Päivälleen vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä hän otti taaperokärrynsä ja käveli. Isi ja äiti huokasivat yhtäaikaa sekä helpotuksesta että kauhusta: Kehitys etenee, vauhti kasvaa!

Videolla Helmin ensikävelyt. Kävelyharjoituksia on tämän jälkeen riittänytkin. Välistä kyydistä tyhjennetään kaikki pois, välistä sinne kasataan tavaroita, erityisesti Helmin oma "vauva".

Vauva peitellään kyytiin

Joskus matka tyssää esteisiin

Vähän aikaa sitten Helmillä alkoi kova ruoanlaittovimma. Puuroa keitettiin ja sekä isin, äidin että pehmolelujen piti sitä käydä maistelemassa. Ryystipä pieni emäntämme sitä itsekin kapustastaan varmistaakseen makua. Nyt meillä on alkanut kova vauvanhoitobuumi. Helmi kuljettaa omaa "vauvaansa" kärryissä, hoivaa ja ruokkii (välistä kapustalla, välistä työntäen vauvansa päätä puurovatiin). Vauvan itkiessä sitä täytyy silitellä eikä röyhtäytystkään (takapuolelle taputtelu) ole pikku-emännällemme vieras asia. Hyvin tuntuu onnistuvan.

Vauvan ruokailuajat ovat hyvin tarkat

Leikit ovat muuttumassa "isojen tyttöjen leikeiksi".

Helmin hoitovimmasta ovat osansa saaneet perheen koirat...

... jotka kiltisti alistuvat Helmin hoidettavaksi.

Musiikki kiinnostaa Helmiä kovasti. Tanssimme, soitamme soittimia (äidin pianoa ja omaa ksylofonia) ja laulamme. Musiikkia pitää soittaa myös radiosta ja levyiltä.

Uutena harrastuksena olemme nyt aloittaneet uintireissut (kiitollisina kunnalta saamastamme tuesta). Helmi nauttii pulikoimisesta lämpimässä vedessä. Jalat potkuttavat kovasti ja poreammeen poreita on kiva ottaa kiinni. Illalla uni on tullut nopeasti muistellen uimareissun tapahtumia. Kotiin kylpyjä "vauhdittaakseen" Helmi valitsi itselleen ystävänpäivälahjaksi kylpyankan. Ilmeisesti tyttö oli kaukaa viisas - joutunemme ostamaan hänelle uuden, isomman kylpyammeen, jotta sekä Helmi että Ankka mahtuvat molemmat sinne yhtäaikaa.

Uusi ihana Ankka.

Uimisen lisäksi kävimme Helmin kanssa läheisellä koululla perheiden liikuntasalivuorolla. Tyttö tykästyi kovasti trampoliiniin - äidin sylissä oli kiva olla äidin pomppiessa. Myös patjoille kiipeäminen oli huippua.

Loppuun toivotamme kaikille ihanaa keväänodotusta. Me odottelemme seuraavaa lääkärikontrollia, joka on kuukauden kuluttua. En ole huomanut Helmin jaloissa palautumista itse, mutta mielelläni käyn näyttämässä jalkoja ammattilaiselle.

Perinteiseen unikuvaan on hyvä lopettaa