Kengät ei menoa hidasta, sanoi Helmi ja pyörähti ympäri

Olemme ottaneet eilen ja tänään suuret askeleet... tai pitäisikö sanoa pyörähdykset. Viimeisen kuukauden ajan (leikkauksesta lähtien) Helmillä on ollut kova hinku kääntyä. Kyljelleen emäntä on itsensä saanut kammettua ja kun olisi keksinyt, kuinka alempi käsi suoristetaan, olisi koko tyttö kääntynyt.

Eilen se sitten tapahtui. Helmi pyörähti selältä vatsalleen syönnin päälle. Tosin ilman tankoa vain pelkät kengät jalassaan. Tänään toisin päin ja tangon kanssa. Olisin halunnut saada Helmistä ystävänpäiväkuvan, mutta niin kova vauhti tytöllä oli, että kuvaus jäi tällä kertaa toiseksi. Alla kuitenkin muutama otos.

Tästä se lähtee...

... iloista hommaa...

... tanko pystysuoraan lattiata kohden...

... ja hulirumpsis, selällään ollaan!

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Toivoo sukkakäsi-Helmi, jolle äiti epähuomiossa laittoi sukat tumppujen sijasta

Jos joskus onkaan käynyt mielessä, kuinka kampuralasten kehitys etenee (haittaavatko kengät?), kuvasarjassa lienee vastaus. Ei näy haittaavan!

ps. Vaatii melkoisia vatsalihaksia kääntää alakroppaa tangon ollessa paikallaan. Minkähänlainen sixpack tytölle kehittyy?

Klonks, klonks, klonks...

Olemme päässet takaisin arkeen. Rota-oireet ovat helpottaneet. Onneksi!

Arki tarkoittaa myös sitä, että Helmi on alkanut touhuilla kovasti kengistään huolimatta. Meille muille kanssa-asujille Helmin touhuilu tuottaa hieman "päänvaivaa", sillä tankokengät pitävät tanssiessa kovaa ääntä. Klonks, klonks, klonks...

Onneksi äiti oli fiksu ja askarteli Helmin tankoon pehmikkeen. Nyt ei äänet kuulu ja homma luistaa!

Huovutettu tangon suojus

Ohje löytyy täältä.

ps. Tänään blogia on luettu 2500 kertaa!

Koirakuiskaaja "Tanssii taikakenkien kanssa"

Jos Helmimme olisi intiaani, hänen intiaaninimensä olisi varmaan "Tanssii taikakenkien kanssa", niin kauniisti hän on oppinut jalkojaan liikuttamaan. Enää Helmi ei jaksa edes välittää kenkien laitosta saati tangon kiinnityksestä, mikä aiheutti ensimmäisenä päivänä pienen kiukun. Kengät eivät tunnu olevan tiellä kuin syödessä, jolloin äiti irroittaa tangon, jottei tanko sojottaisi pystysuorassa. Ehkäpä koittaa vielä päivä, jolloin tanko ei kylkiasennossa oloa haittaa.

Helmin jalka leikkauksen jälkeen ja tankokenkähoidon alussa

Tankokenkäilyllemme alkoi viides päivä. Päivä alkoi "epäuskolla". Osaankohan varmasti laittaa kengät oikein jalkaan? Homma on alkanut sujumaan ja vaikeus on lähinnä siinä, että saa tytön olemaan hetken paikallaan, sillä ympäristöä on kiva tutkia ja yrittää kääntyä kyljelleen sitä tutkiskelemaan. Voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?

Laitoin kysymystä eteenpäin "asiantuntijoille" samantien. Facebookissa on joskus jotain hyvääkin, nimittäin Kampurajalkaisten ryhmä. Sain heti varmistusta ja minulle kerrottiin homman menevän oikein. Laitoin kyllä vielä varmistukseksi viestiä apuvälineteknikollemme Respectaan, joka vahvisti jo saamaani tietoa.

Miksi olin niin epäluuloinen? Kun maanantaina harjoittelimme hommaa, meille sanottiin "varmistakaa että kantapää on kunnolla". En tullut silloin tietenkään kysyneeksi, että mikä se "kunnolla" sitten oikein on. Kenkämallimme on sellainen, että jos tahtoisi saada kantapään omaan kuppiinsa, joutuisi nilkasta kääntämään jalan yli 90 asteen kulmaan. En ole siinä koskaan onnistunut. Sen sijaa olen saanut jalan 90 asteeseen ja kantapää on pysynyt "lattiassa" ja akilles "takaseinässä". Tämä on kuulemma oikein hyvä. Kantapään saaminen kantakuppiin on lähes mahdotonta. Huomaisimme kuulemma, jos jalka ei olisi kengässä hyvin.

Muutoinkin tankoilu on alkanut sujumaan. Jalat eivät ole hautuneet, hiertyneet tai painautuneet. Käytämme muutaman kerran päivässä kengät irti suunnitellusti (ja nyt rota-rokotteen vielä häiritessä myös muutaman suunnittelemattoman kerran) tarkistaaksemme asian. Olemme pesseet jalat illoin aamuin ja rasvanneet ne, sillä kipsien jälestä jaloissa on vielä kuollutta ihoa irtoamassa. Sukkia vaihdamme illoin aamuin, sillä vauvankin jalka hikoaa kengän sisällä.

Varpaiden välien hikoamiseen luin FB:n kampuraryhmästä hyvän vinkin: mikäli välit hautuisivat liikaa, villalanganpätkät estävät tämän. Jokaiseen varpaanväliin vain pieni villalanka. Uskon, että vinkki toimii vallan hyvin, onhan villa luonnontuote!

Jos kengistä pitäisi löytää jotain huonoa sanottavaa, sanoisin tämän. Tyttö ei ole vielä keksinyt sitä, miten jalat saa suoristettua koukistamisen jälkeen. Nyt suoristaa jalkansa niin, että painaa kengät maahan ja työntää itsensä suoraksi. Tämähän toki tarkoittaa sitä, että koko tyttö liikkuu eteenpäin. Muutoin asiasta ei ole haittaa, mutta yöllä löydän lapseni pää kiinni päätyreunassa. Homma kun hoituisi näppärämmin nostamalla hieman jalkoja samalla kun suoristaa niitä. Helmiä asia ei kuitenkaan ole yöllä haitannut ja kyllähän se "stoppi" tulee viimeistään kun seinä on vastassa.

Loppukevennykseksi kerron tarinan perheen pienestä koirakuiskaajasta. Koiramme ovat opetettuja istumaan yhdestä pillin vihellyksestä. Aatelisemme, Sir Bonus, oli hoitamassa Helmiä eilen illasta. Helmi riemastui tästä niin, että kirkaisi ilmoille kimeän ilokiljahduksen. Bonus raukka istui kuin tatti, sillä luuli häntä käskytettävän. Liikkeelle koira lähti vasta, kun olin vapauttanut sen. (Toim. huom. Tottelisipa se aina noin hyvin.) Perheen lauman arvojärjestystä on siis muokattu jälleen.

Aatelinen koiraksi, Sir Bonus, leikkimässä Helmin kanssa. Koira liikuttelee leluja Helmin iloksi (omaksi ilokseen) ja toinen hihkuu riemusta yrittäen pyydystää niitä.

Helmin uudet sukat

Aikaisemmin Helmille neulomani sukat eivät sopineet kenkien päälle, joten purin ja korjailin niitä. Nyt toimivat!

Villasukka laitetaan kengän päälle

Pohjaan jätetty reikä varmistaa, että kengän saa kiinnitettyä tankoon ongelmitta

Helmin uusista sukista löydät ohjeen täältä

Helmin taikakengät

Tenotomiahaava

Kauan odotettu päivä on koittanut. Kipsit ovat nyt historiaa ja tilalle olemme saaneet hienompaakin hienommat tankokengät tai taikakengät, kuten kännykkäni yritti asiaa kääntää.

Kun aamu koitti, poistimme kotona kipsit ja kylvetimme Helmin. Jalkojen iho oli pysynyt yllättävän hyvänä kipsien alla, vaikka kolmeen viikkoon emme olleet kipsejä avanneet. Ainoastaan polvitaipeissa ja jalkaterissä oli karstaa sekä pientä hautumaa. Myös leikkaushaavat olivat parantuneet hyvin.

Ajoimme ensin Respectalle, jossa apuvälineteknikko sovitti kengät Helmin jalkoihin ja antoi opastuksen käyttöön kirjallisesti ja suullisesti. Kengät tilataan kuulemma Saksasta asti. Kenkien sovitus ei ollut tytölle mieluisaa puuhaa. Jalkojen iho on varmasti arka kipsihoidon jäljiltä ja kengät uutuuttaan kovat. Olimme varautuneet tähän antamalla tytölle kipulääkettä jo ennaltaehkäisevästi ennen lähtöämme lääkärireissulle.

Käyttöopas

Kun kengät oli sovitettu ja tyttö puettu uudestaan talvivaatteisiin, ei itkuongelmaa enää ollut. Tyttö koppaan ja koppa autoon. Helmiä nukutti hyvin ja paha mieli unohtui, vaikka tangot "vääntävät" jalkoja koko ajan reiluun, 70 asteen, ulkokiertoon. Ulkokierrolla pyritään estämään kampurajalan palautuminen jalan kasvun myötä.

Seuraavana ajoimme sairaalalle, jossa kirurgi tutki jalat. Leikkaus oli onnistunut niin kuin pitikin, jalat ovat nyt aivan uudessa asennossa. Kantapäät ovat laskeutuneet "pusseihinsa" ja jänteet antavat periksi. Helmin jalat kääntyvät uudella tavalla. Saimme kotiin ohjeeksi seurata jalkojen asentoa: jalan ulkolaidan tulee olla suora eikä jalkaholviin saa alkaa muodostua "poimua". Mikäli huomaisimme tällaista, tulisi ottaa yhteys lääkärille kontrolliajan aikaistamiseksi. Muutokset olisivat viitettä kampuroiden palautumisesta.

Ennen kotiin pääsyä jouduimme molemmat vanhemmat harjoittelemaan ja antamaan "näytön" lääkärille, että osaamme varmasti laittaa kengät jalkoihin oikein. Erityisen tärkeää kenkien laitossa on kantapään saaminen oikeaan asentoon. Itsessään kengät ovat helppo käyttää sisältäen kolme soljellista remmiä. Ei siis mitään ydinfysiikkaa. Tangon irroitus ja kiinnitys puolestaan sujuu pikalukolla, joten tanko on helppo irroittaa pukemisten ja riisumisten ajaksi.

Helmin taikakengät

Tätä blogia kirjoittaessa "tanssia taikakenkien kanssa" on takana puoli päivää. Tyttö vaikuttaa omalta itseltään. Kengät ja tanko eivät tunnu häntä häiritsevän. Nyt vain jännitämme ja toivomme, että kenkähoito alkaisi ongelmitta eivätkä kengät hiertäisi jalkoja. Pienet itkut kenkien laiton ja pois oton aikana kyllä kestää. Ja toistoa kenkien käyttöön tulee, ihoa kun tulee tarkkailla muutaman tunnin välein näin alkuun.

Leikkimatto testattu: ei ongelmia!

Kuinka kauan hoito sitten kestää? Ensimmäisten kolmen kuukauden ajan Helmi (kuten muutkin lapset) käyttää kenkiään 23 tuntia vuorokaudessa. Tämän jälkeen hoitoaikaa vähennetään asteittain lopulta vain päivä- ja yöuniajoiksi. Hoitoa jatketaan tapauskohtaisesti siihen asti, kun lapsi täyttää 3-5 vuotta. Hoitoa ja jalkoja kontrolloidaan säännöllisesti lastenkirurgin toimesta.

ps. Neulomani tankokenkävillasukat eivät ole toimivat. Sukan pohjassa oleva reikä on väärässä paikassa. Joudun siis hieman muokkaamaan sukkia, jotta voimme ottaa ne käyttöön. Kunhan saan homman tehtyä, laitan sukista ohjeen. Siellä, mistä edellisen ohjeen otin, oli kuva sukista käytössä. Kuvassa näytti myös äkkivilaisulla, että kengän kiinnitys olisi erilainen. Siinäkö selitys? Erilainen kenkä, erilainen kiinnitys...

2000 lukijaa

Kiitos teille ihanat lukijat! Te pidätte blogin elossa!

Rota-rokote + kipsit = syvä huokaus

Olemme päässeet elämässämme siihen vaiheeseen, että Helmi on saanut elämänsä ensimmäisen rokotuksen, rota-viruksen, neuvolareissulla. Ikää on siis kertynyt kaksi kuukautta. Kuinka nopeasti aika oikeasti meneekään! Ajan nopea kuluminen tarkoittaa samalla sitä, että ylihuomenna pääsemme kipseistä eroon, toivottavasti lopullisesti (ettei kampurat joskus vanhempana alkaisi palautua tms, joka vaatisi uusia hoitoja).

Viimeiset, leikkauksen jälkeiset, kipsit ovat painaneet useaan otteeseen. Toinen on myös murtunut kertaalleen. Oikein epäonnen kipsit (aiempien kanssa kun ongelmia ei juurikaan ole ollut). Ehkäpä yksi syy ongelmiin on Helmin "massakausi". Painoa ja etenkin makkaroita on alkanut ilmaantua.

Eilen illasta olin taas pohdinnan edessä. Tyttö itkee, mutta mikä on syy. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: kipsit tai rokote. Hetken mietittyäni päätin pelata varman päälle ja "eliminoida" molemmat ongelmat samalla kertaa. Alkuviikosta halkaistu kipsi on edelleen painanut ajoittain ja jalka on ollut punakka. Leikkasin halkaistusta kohdasta pienen siivun pois lisää ja laitoin huopapehmikettä väliin. Ihan vain varmuuden vuoksi ja omalla luvalla (en suosittele muokkaamaan kipsejä, jos ei tiedä mitä tekee, ettei vaan tule tehdyksi karhunpalvelusta), jotta saisimme arkeemme helpotusta. Annoin tytölle lisäksi kipulääkettä ja pidin pitkän tovin vatsani päällä, jotta saisi ilmat liikkeelle. Keinot auttoivat, nukuimme yön!

Kipseistä eroon pääsy on joka tapauksessa onni. Elimistössä jylläävä rota-virus on laittanut pienen vatsan aivan sekaisin. Jos Helmi Hornetti on aikaisemmin päästellyt "pieniä jälkipolttopieruja" (lue: niskapaskoja) on hän tällä hetkellä varustettu ydinohjuksin ja biologisin asein. Kuten arvata saattaa, vaippa ei ole ydinräjähdyksen kestävä ja olemme saaneet yhden jos toisenkin kerran kaapia kakkaa kipsien varsista pois. Maanantain jälkeen tämäkin ongelma on poistunut (tyttö ja vaatteet on kyllä helppo pestä, kipsejä ei). Ihanaa!

Helmi Hornettia ei homma haittaa. Harjoitusvastustajat saavat kyytiä päivä päivältä enemmän.

Vaikka miten siltä tuntuisi, älä anna katkeruudelle tilaa

Olemme yrittäneet kovasti ajatella Helmin hoidoista positiivisesti ja löytää hyviä puolia asiasta kuin asiasta, vaikka asia ei aina hymyilyttäisikään tai pitäisi mieltä iloisena. Esimerkiksi viikoittaisilla sairaalakäynneillä (matkaa kotoamme sairaalaan useampi kymmenen kilometriä) olemme pyrkineet hoitamaan muitakin kaupunkiasioita tai ihan vain "käyneet nauttimassa" ja syöneet ulkona, vaikka reissussa hyvin nopeasti kuluukin useampi tunti. Kipsit puolestaan tuovat vauvalle lisäpainoa ja ovat kovat, eivätkä jalat liiku normaalisti. Lasta on kuitenkin ollut hyvin tukeva käsitellä kipsien kanssa eikä lapsi itse ole nähnyt kipsejä ongelmallisina, päinvastoin. Vaipan laitto vie ehkä normaalia enemmän aikaa, sillä vaippa täytyy asetella tarkoin, jotta vältyttäisiin yllätyksiltä kipsinvarressa (aina se ei ole kuitenkaan toiminut), mutta samalla sinulla on erittäin hyvää aikaa seurustella lapsesi kanssa. Kylvettäminen ei ole mahdollista kipsihoitojen aikana kuin kipsinvaihdoilla, mutta taas "pesulapuin" vauvan hoitaminen lisää läheisyyttä. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Pientä ärtyisyyden ja katkeruudenkin poikasta on ollut kuitenkin havaittavissa viimepäivien aikana. Toisen jalan kipsi, on aiheuttanut Helmille ongelmia: Kipsi painaa ja hiertää aiheuttaen kipua ja iho-ongelmia. Kävimme ristiäisiä edeltävänä iltana päivystyksessä korjauttamassa kipsiä. Eilen aamusta Helmi aloitti samanlaisen sydäntäsärkevän itkun herättyään. Ei epäilyksiäkään, kipsi painaa jälleen.

Soitto sairaalaan ja käsky tulla näytille. Tällä kertaa kipsiä halkaistiin muutaman sentin kohdalta, jossa kipua ja punoitusta oli aikaisemminkin. Mikäli tästä ei olisi apua loppuajaksi, uusi yhteys ja pohdintaa, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Kipsinvaihto tenotomioiden jälkeen on se äärimmäisen viimeinen vaihtoehto (akillesjänteet saisivat paremmin parantua, jos nilkkoja ei liikuteltaisi yhtään).

Emme ole katkeria lapsemme kampuroista. Emme liioin päivistä, joita olemme sairaalareissuilla viettäneet. Mutta siitä olemme katkeria ja harmissamme, että lapsemme joutuu kärsimään ylimääräistä kipua.

Toivottavasti kipsien muokkaaminen olisi auttanut ja pääsisimme viikon eteenpäin ilman lisäongelmia. Olenkin luvannut itselleni, miehelleni ja ennen kaikkea Helmille, että tankokenkien aloituspäivä tulee olemaan meille juhlapäivä. Sitä, miten tulemme juhlimaan, en vielä osaa sanoa.

Pieniä muuttujia ristiäisten aattona - kyllä äiti tietää!

Helmin juhlat ovat huomenna ja tämä päivä on kulunut niitä valmistellessa. Helmi itse valmistautui päivään valvomalla koko yön. Tyttö valvoi ja valvoi ja valvoi. Tutti kelpasi, mutta unta ei vain kuulunut. Laitoin kaiken juomani kahvin piikkiin, mutta illasta tiesimme oikean syyn.

Olimme päivän Helmin kanssa äitini luona leipomassa. Kotiin tultuamme tyttö alkoi huutaa kuin palosireeni. Vaihdoin vaipan ja tarjosin tottakai Helmille tissin suuhun. Mikään ei auttanut. Pienen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että itku ei kuulosta nälkäitkulta eikä vatsassa kiertää -itkulta. Sen on siis oltava jotain muuta, kipuitkua. Kipsit!

Tyttö hoitopöydälle, kipsit esille ja tutkiskelemaan asiaa. Mieheni oli Helmiä nostaessaan jo kipsien reunoja painellessa paikantanut kipukohdan. Punoitusta ja reilusti. Yritin työntää sormen kipsin ja ihon väliin siinä onnistumatta. Huutokin vain yltyi. Pikainen soitto päivystykseen ja tyttö autoon. Ehkäpä olisi aihetta käydä näytillä.

Ennen kuin näytimme päivystävälle kirurgille jalkaa, kirurgi pohti ääneen itkun syitä ja varsinkin kovasti kyseli, mistä epäilemme itkun johtuvan kipseistä. Kerroin jouluisen seikkailumme ja vertasin sitä tähän päivään. Itku on samanlaista, ei nälkää tai vatsassa vääntöä. "Voisiko se olla koliikkia?" kirurgimme pohti, mutta riisuttuani tyttöä tarpeeksi, totesi hän minun olevan oikeassa. Kipsi todellakin hiersi jalkaa reideltä.

Samantien lääkintävahtimestari kaivoi sakset taskustaan ja leikkeli kipsiä lyhyemmäksi. Pehmustetta reunaan ja homma hetkellisesti ainakin kunnossa. Helmi rauhoittui silmissä ja antoi pukeakin paremmin. Iho tosin oli reilun punoittava, joten rasvailua se tulee kaipaamaan. Ei mikään ihme, että pieni ihminen oli kipuileva ja itkuinen.

Kyllä äiti tietää!

Yli 1300 lukijaa ja ensimmäinen neuvolalääkäri

Blogi on ollut nyt auki (julkisena) kaksi viikkoa ja lukijoita sivuilla on käynyt 1300! Se on melkoisen huikea määrä. Kiitos teille lukijoille!

"Vetää vakavaksi", totesi Helmi Hornetti kuultuaan lukijaluvut

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa lääkärin juttusilla. Kampuralapset käyvät täysin samat neuvolakäynnit kuin muutkin lapset. Lisäksi tulee sitten jalkojen hoito sairaalassa kirurgin johdolla. Kirurgi ei kuitenkaan hoida ns. perusterveydenhuoltoa vaan se on kunnallisen neuvolan työ.

Helmi oli kasvanut oikein mukavasti. Painoa kipsien kanssa 4610g, viikko sitten ilman kipsejä 4180g.  Lääkärissä tyttö oli vahvasti sitä mieltä, että helistimen seuraaminen ei ollut kivaa, unen seuraaminen sen sijaan olisi ollut enemmän mieleen. Korvat, silmät ja hengitys- sekä sydänäänet olivat kunnossa. Totesimme iholla olevan reilusti hormoninäppyä (tietysti nyt, sillä ristiäiset ovat tulevana viikonloppuna).

Kävimme lääkärin kanssa keskustelua kampuroiden tilanteesta ja hoidon jatkumisesta. Neuvottelimme myös vammaistukihakemuksen lääkärinlausunnosta. Ensisijaisesti yritämme saada sen sairaalasta, enkä usko siinä ongelmaa olevan. Kunhan tankokenkähoito alkaa (aika kenkien sovitukselle on 2.2, jolloin pääsemme toivon mukaan kipseistä eroon), ajattelin laittaa hakemuksen menemään. Pystyn tuolloin kuvailemaan tankokenkähoidon tuomia ongelmia "normaaliin vauva-arkeen verrattuna". Hakemukseen kun tulee kuvailla ns. ongelmakohtia.

Eilen tuli kuluneeksi viikko leikkauksesta. Ensimmäinen päivä, jolloin Helmi ei tarvinnut laisinkaan kipulääkettä. Jalat ovat alkaneet parantua ja tyttö on jälleen oma itsensä. Iloinen ja tyytyväinen. Kipsi ovat olleet tulilinjalla. Helmi Hornetti täräytti (jälleen kerran) kakat kipsin varteen. Sieltä niitä on mukava sitten pesulapuilla kaivaa pois...