4100 lukijaa

Lämmin kiitos lukijoille: 4100 kertaa on blogia nyt luettu!

Lukukertojen kunniaksi haastan teidät, arvon lukijat, kertomaan kommenttikentässä, mitet blogiin löysitte, missä päin blogia luette ja oletteko lukeneet blogia useammin. On ollut kovin jännittävää ja innostavaa kuulla palautetta blogista.

Lauantai-illan astelukuja

Tänään tulimme siihen pisteeseen, että Helmin tanko otti tytön touhuista itseensä. Tanko on lääkärin toimesta säädetty pitämään kenkiä (ja jalkoja) tietyssä asennossa, joka nyt oli muuttunut Helmin itsensä säätämäksi. Onneksi apu oli lähellä ja hoitolaukusta löytyi apuvälineteknikon mukaan antamat ruuviavaimet. Onni onnettomuudessa kengän kiinnikkeistä vain toinen oli vaihtanut asentoaan. Saatoimme siis ottaa toisesta mallia. Olisipa ollut mukava soitella päivystykseen, että kertovat meille, mitä astelukuja säädöissä pitäisi näkyä.

Varmaan pohdit, miten pieni vauva saa tangon uuteen uskoon. Ehkäpä video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katsottuasi sen tuskin enää ihmettelet asiaa. Tanko joutuu todella koville (suosittelen laittamaan videoon äänet päälle, niin kuulet, "millaista" elämämme on).

ps. Muistakaahan kiristellä tangon ruuveja aina välistä muistuttelee nimimerkki "Kantapään kautta"

Arjen automaatioita

Helmin elintaipaleen ensimmäiset kaksi kuukautta vaativat paljon koko perheeltä. Kampuroiden hoito oli sitouttavaa ja viikottaista. Jouduimme suunnittelemaan arkeamme sen mukaisesti, miten hoidot etenivät. Sairaalakäyntejä oli viikoittain kipsinvaihtojen merkeissä.

En kuitenkaan näkisi, että juuri kampurahoidot olisivat olleet se raskain osuus. Niin ihanaa, kuin vauva-arki onkin, on siinä myös paljon opettelua. Helmi on perheemme esikoinen. Jouduimme siis mieheni kanssa opettelemaan kaiken vaipan vaihdoista, syötöistä ja nukutuksista lähtien "vauvan puhumiseen". Voisinkin sanoa, että kipsit tai myöhemmin tankokengät ovat kulkeneet mukana meille normaalissa arjessa. Kuten vauva, myös mekään, emme ole "tienneet paremmasta". Olenkin miettinyt, olisiko tilanne ja ajatuksemme olleet erilaisia, jos Helmi ei olisi esikoisemme.

Viimeiset kipsit ja "sammakkoasento"

Nyt kipsien vaihtumisesta tankokenkiin on kulunut ikuisuus (kaksi kuukautta) ja sitähän se toki onkin Helmin elämään suhteutettuna: puolet hänen elämästään on menty kipseillä ja loppu tankokengillä. Tankokenkien tulon jälkeen olen huomannut "unohtavani Helmin jalat". Kipsit muistuttivat päivittäin, jopa tunneittain olemassaolostaan vaipanvaihtojen, pesujen ja vauvan hoidon yhteydessä. Vaikka ne eivät olleet tiellä, ne olivat "ylimääräiset". Tankokengät kulkevat mukana ongelmitta ja mikä parasta, ne saa poistettua jaloista, kun tarve on. Kaikki vanhemmat varmasti allekirjoittavat, että kunnon niskapaskojen ja napakakkojen jälkeen lapsen vieminen vesihanan alle on luksusta.

Eteemme on tullut päiviä, jolloin kampurat muistuvat mieleemme vain, kun asiasta tulee puhe muuta kautta esimerkiksi seuraavan lääkäriajan saavuttua postitse. Kenkien ja tangon olemassaolosta on tullut kuin automaatio. Kengät jalkaan, kengät pois. Tanko kiinni, tanko irti. Jopa niin automaatio, että joskus joudun tarkistamaan, että olen kiinnittänyt syöttöjen tai vaipanvaihdon jälkeen tangon paikalleen.

Hieno, suora jalkaterä

Voimme olla onnellisia. Helmi on selvinnyt kenkähoidon aloituksesta ilman suurempia ihorikkoja. Pieni punoitus alkuun ja jalan "ihopoimun" kuivaminen eivät suuria ongelmia olleet. Kaikesta selvisi maalaisjärjellä ja säännöllisellä jalkojen ihon hoidolla. Siis vettä ja rasvaa.

Ihopoimun kuivumisesta haluan sanoa vielä pari sanasta. Olen järkeillyt, että Helmillä (ja oletettavasti muillakin kampuralapsilla) on nilkkojen ulkosyrjällä ylimääräisiä ihopoimuja. Nämä johtunevat jalan virheasennon aiheuttamasta "ihon venymisestä" tai toisin päin muotoiltuna, kun asento on korjattu, ylimääräinen iho on jäänyt poimuille. Pesujen yhteydessä kannattaa todella huomioida nämä poimut ja rasvailla niitä tarvittaessa (ja toki antaa rasvan imeytyä ennen kenkien laittoa), etteivät vaan pääse aiheuttamaan ongelmia.

Jalka nilkasta koukistettuna: "Ylimääräistä" poimua näkyvillä

Jalka ojennettuna poimutkin suoristuvat

Helmi (reilut 4kk) on kehittynyt paljon ja on hyvin jäntevä tyttö. Jaloista ja pepusta löytyy lihaksia ja miksipä ei löytyisi, sillä tyttö "sämpyttää" jaloillaan koko ajan. Esineisiin tarttuminen on tullut tarkemmaksi. Seuraavana odotamme hetkeä, jolloin Helmi keksii omat jalkansa. Muutama päivä sitten Helmi otti varpaisiinsa ilmakylpyä sitterissä ja onnellisena potkutteli ilman kenkiään. En tiedä, kummastako Helmi oli onnellisempi, siitäkö, että sai olla ilman kenkiä (jotka eivät tosin ole tyttö vaivanneet millään tavoin) vai siitä, että ymmärsi omistavansa varpaat. Nauroimmekin, että sinnä, missä lapset työntävät varpaita suuhunta, meidän Helmi roikkunee kiinni tangossaan.

Saisi se kesä jo tulla!

Matkakorvaushakemukset

Kun käyntimme sairaalalla ovat vähentyneet huomattavasti, päätin vihdoin laittaa matkakorvaushakemukset matkoista menemään. Matkakorvaustahan saa hakea käynneistään terveydenhuollon yksikössä. Korvauksissa on olemassa omavastuuosuus, jonka ylimenevältä osalta Kela korvaa matkoja. Matkoissa on myös maksukatto, jonka ylityttyä kaikki matkat korvataan. Matkakorvaukset kerryttävät maksukattosaldoa kalenterivuoden kerrallaan.

Alle keräämäni asiat voivat ehkä olla itsestään selvyyksiä, mutta kertaushan on opintojen äiti. Muutama vinkki matkakorvauksien hakemiseen.

• Matkakorvausta voi hakea Kelasta 6 kuukauden kuluessa tehdystä matkasta. Kela korvaa pääsääntöisesti lähimpään hoitopaikkaan ja halvimman kulkuneuvon mukaisesti.
• Matkakorvausta haetaan joko kirjautumalla netissä Kelan asiointipalveluun TAI lapsen ollessa kyseessä paperisella versiolla.
• Sinun kannattaa pyytää terveydenhuollon yksiköstä todistus matkan tarpeellisuudesta. Samaan todistukseen voidaan kirjoittaa useamman käynnin tiedot (helpottaa kummasti, sillä meilläkin oli muutoin ollut toistakymmentä lappua toimitettavana Kelalle). Terveydenhuollon yksikkö täyttää todistuksesta oman osuutensa ja asiakas itse täyttää toisen. 
• Täyttäessäsi korvaushakemusta sinulla tulee olla seuraavat tiedot: Päivämäärä ja aika, matkareitin lähtöosoite ja määränpään osoite ja matkan pituus. 
• Ollessasi saattajana lapsipotilaalle tarkista, että todistuksen antaja on laittanut ruksit kohtaan "saattaja on mukana" ja perusteluksi, että kyseessä on lapsipotilas. 
• Täytä toimitetut paperit Kelalle. 
• Lisätietoa saat osoitteesta http://www.kela.fi/matkat

Itse laitoin matkakorvaukset menemään ja päätös tuli nopeasti. Nyt vain kerryttelemme maksukattoa.

Helmi toivottelee iloista kevättä!

Vauvanröyhtäytysapuväline

Olimme Helmin ja Helmin kummin vaimon kanssa eilen Jyväskylässä Antiikki-, hyvnvointi- ja kädentaitomessuilla. Reissu itsessään oli oikein onnistunut, vaikka olikin pitkä ja rankka päivä meille kaikille.

Pieni lapsi on oikea täti-ihmismagneetti - jos näin voi asiaa ilmaista. Helmi keräsi punaisine hiuksineen paljon katseita ja hymyjä. Monesti huomasin myös, että Helmin ollessa olkaani vasten, selkäni takaa alkoi kuulua lepertelyä. Toiset työnsivät päätään pitkälle Helmin vaunujen koppaan nähdäkseen lapsen. Ihanaa, kun vauvat ovat lähteneet liikenteeseen!

Mutta entäpä tilanne, kun aina hymyilevä pieni lapsi alkaakin itkeä, etenkin ollessaan vaunuissa "ilman äidin huomiota" (eli tilanteessa, jossa äiti yrittää työnnellä vauvaa uneen)? Silloin vaunujen ympärillä käy kuhina. Yleisöä on enemmän kuin messujen vetonaulan, seppien taontanäytöksen, ympärillä. Oikea yleisöryntäys. Jokaisella yleisöksi tuppautuneella on toki oma sanansa ja neuvonsa sanottavana "nuorelle" äidille.

Jotta tämä bloggaus ei olisi pelkästään äidin yksinpuhelua, täytynee palata aiheeseen eli kampuroihin. Helmi tankokenkineen herätti monissa kanssamessuilijoissa huomiota. Tarkkailin ohikulkijoiden katseita. Minua ei häiritse, että ihmiset katsovat. En myöskään yritä peitellä Helmin kenkiä. Nehän ovat osa Helmiä!

Eräs rouva kuitenkin "räjäytti potin" kysymyksellään. Rouva tahtoi tietää, olenko sitonut lapseni jalat tarkoituksella toisiinsa kiinni, jottei lapsi potkisi niin paljoa?! Mielessäni pyörähti kasa ajatuksia, joista valitsin asiallisimman. Nielaisin nenäkkäimmät vastaukseni ja kerroin korrektisti Helmillä olevan tällaiset erityiset tankokengät kampurajalkojen hoitoon. En jäänyt korjailemaan rouvan alkukäsitystä tai pohtimaan hänen ajatuksiaan asiasta. Huomasin kyllä rouvan ilmeestä, että hän nielaisi muutaman kerran tyhjää ja alkoi sen jälkeen "kakistelemaan" tuttuja fraaseja, kuten "onhan se hienoa, että nykyaikana tällaisia asioita hoidetaan näin kehittyneillä menetelmillä".

Tässä välissä pitää sanoa vielä se, että mielelläni vastailen  kysymyksiin ja kerron ihmisille kampurajaloista. Toivon kuitenkin, että lähestyminen olisi kunnioittavaa ja kohteliasta. On aivan erilaista vastata edelläesitetynlaisiin kysymyksiin kuin esimerkiksi "Voisitko kertoa, mitä lapsellasi on jaloissa? En ole nähnyt vastaavia ennen" -kysymykseen. Mietinkin pienessä mielessäni, kuinka toisille lapsen kampurajalat (tai muu näkyvä ominaisuus) voi olla hyvin arka paikka. Tuolloin myös kysymykset voidaan kokea eri tavoin loukkaaviksi.

Itseäni rouvan esittämä kysymys lähinnä enää naurattaa, vaikka oma ensireaktioni ja -tunteeni oli jonkinasteista loukkaantumista. Mielessäni silpaisin rouvaa päin kasvoja kuin leijonaemo konsanaan. Tulla nyt noin halventavasti kyselemään asioita. Yhden nukutun yön jälkeen olen kuitenkin onnellinen asiasta. Eipähän rouvan tarvitse ainakaan kertoa ystävättärilleen, että oli nähnyt messuilla lapsen, jonka äiti oli sitonut lapsen jalat toisiinsa tietoisesti estääkseen jalkojen potkuttelun.

Me Helmi-noidan kanssa toivotamme teille kaikille hyvää palmusunnuntaita!

ps. Ehkä haluat kuulla, millaisia vastauksia päässäni liikkui sen sekuntin aikana, jolloin niistä asiallisinta valitsin. Olisin voinut sanoa esimerkiksi "Harmi, kun täällä messuilla ei ole kunnollista neula- ja lankaosastoa, josta voisin ostaa tarvikkeita ommellakseni tuollaisten kysymysten esittäjiltä suut suppuun" tai "Ei, kun ne ovat sitä varten, ettei lapsi pääsisi juoksemaan karkuun, jos yhtäkkiä oppisi kävelemään"... Mukanamme ollut kumminvaimo kuitenkin totesi parhaan: "Olisit sanonut, että se on uusi vauvanröyhtäytysapuväline. Kun lapsi on syönyt, voit nostaa sen tangosta ylösalaisin roikkumaan ja ilmat tulevat varmasti ulos!"

"Muodon vuoksi"

Kuukausi ja viikko on kulunut Helmin tankokenkäilyä. Tänään kävimme näytillä kirurgillamme kirjaimellisesti "muodon vuoksi" eli näyttämässä, että jaloissa ei ole tapahtunut palautumista. Ei ollut. Käynti oli nopea: Jalat tsekattiin ja todettiin kauniiksi, vaihdettiin kuulumiset ja saatiin uusi aika kahden kuukauden päähän.

Hupsista hei, tipahdin matolta, kun piti niin paljon kääntyä vatsalleen.

Lukukertoja blogilla on ollut jo 3400! Kiitos teille!

Vammaistukihakemus hyväksytty

Saimme tänään postia, josta tulimme hyvälle mielelle: Kela on hyväksynyt hakemuksemme Helmin vammaistuesta. Saamme tukea kuluvan vuoden ajan ja jo menneet kuukaudet maksetaan takautuvasti.

Olen kaikinpuolin iloisesti yllättynyt. Olin saanut kuvan, että Kelan kanssa "joutuu vääntämään ja kääntämään" saadakseen tukea. Homma hoitui kuitenkin yllättävän kivuttomasti. Toki näin vaivaa perustellessani tarvetta, mutta kerralla kunnolla tehty hakemus kannatti. Kun vielä osasi samantien toimittaa Kelan pyytämät liitteet (lukevat hakemuksessa selvästi), ei työ ollut edes suuri.

Helmi oli aamulla ongelmissa: Jalat jäivät kiinni kaiteeseen

3kk neuvola ja uusia taitoja

Kävimme Helmin kanssa eilen neuvolassa. Rokotuksiin Helmi reagoi normaalin tavoin, suuttuen. Rota-rokote siirrettiin seuraavaan kertaan eli 4kk-neuvolan yhteyteen. Annamme Helmin elimistön rauhoittua edellisestä rokotteesta, jonka jälkeen tyttö oksensi ja ripuloi 9 päivää. Helpertti on kasvanut silmissä ja nostellessakin sen on huomannut puhumattakaan makkaroista ja tuplaleuasta. Pituutta oli tullut lisää 4cm ollen nyt 58,7cm. Painokin on kauniisti kohonnut rota-reaktiosta huolimatta. 5125g painaa neitokaisemme tällä hetkellä. Kasvun lisäksi Helmi on kehittynyt uusien taitojen muodossa. Niitä saamme koko perheen voimin ihastella.

Ystävänpäivän alla Helmi oppi kääntymään vatsalta selälleen. Olemme nyt kovasti menossa toiseen suuntaan, selältä vatsalleen. Pieniä hankaluuksia aiheuttavat kuitenkin alempi käsi (ei keksi, minne se pitäisi laittaa stoppaamasta käännöstä) ja tanko. Helmi kun tuppaa menettämään hermonsa ennen kuin jalat on saatu käännettyä. Tämä hermojen menetys tapahtuu yleensä ensimmäisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen.

Sen sijaan Helmi on keksinyt, kuinka tankoa voidaan käyttää hyödyksi liikkumisessa. Meillä on nyt viikon verran käännytty "kellonviisarina". Potkuttelemalla tangolla ilmaan ja sivuille Helmi saa itsensä käännettyä ketterästi. Leikkimatto ei tunnu enää alaltaan riittävän tämän tylleröisen leikkihin. Lisäksi Helmi potkuttelee itseään "ylöspäin" sängyssä niin, että nukkumaanmenorituaaleihimme kuuluu nykyään Helmin siirtäminen sängyssä alaspäin muutaman minuutin välein. 

Liikkumisen lisäksi Helmi on löytänyt omat kätensä. Niitä on ihana tuijotella. Niillä voi hamuta leluja ja yrittää jopa tarttua leluihin kiinnikin. Niitä voi heilutella. Niillä voi halata leluja. Ja mikä parasta, ne voi työntää suuhun! Voi elämä sitä kuolan määrää, mitä tämä tyttö on alkanut tuottaa ja käsiensä välityksellä levitellä. Olen yrittänyt katsella Helmin suuhun, mutta hampaita en ole vielä löytänyt. Kuolaaminen ei siis johdu hampaiden tulosta.

Ja jotta "löytämiset" eivät loppuisi tähän, on Helmi keksinyt oman äänensä. Hihkuen ja naureskellen päivämme etenevät. Tyttäremme on normaali rokotusten lisäksi rokotettu kramofonin neulalla (kuten ilmeisesti isänsä ja äitinsäkin ovat lapsena olleet). Eräänä iltana Helmi kirkaisi perheemme nelijalkaisen istumaan. Kieltämättä Helpertin ääninäyte muistutti koirapilliä. 

Helmi tapaa ystävänsä Schnullin aamulla herättyään. Voi sitä iloa!

Schnulli vartioi Helmin päiväunta

Helmi on saanut uuden ystävän. Viikko sitten Helmin ystäväpiiriin liittyi surusyöppö-Schnulli ja näin ollen kaverukset ovat olleet erottamattomat. Schnullin kanssa Helmi jutustelee päivät ja nukkuu päiväunensa. Pieni Surusyöppö-Enno on puolestaan vartioinut yöunta Helmin syntymästä lähtien. Ennolle Helmi on kertonut aamuin illoin tarinoitaan, kunnes on joko nukahtanut tai vanhemmat ovat heränneet ja tulleet nostamaan pois sängystä.

Enno kainalossa on hyvä nukkua yöunta

Käsi kädessä ystävän kanssa eivät surut paina!

Lapsi kasvaa ja kehittyy. Kengät eivät menoa haittaa. Eikä jaloista kyllä enää pystyisi sanomaankaan, että ne ovat olleet tiukassa kampurassa vain kolme kuukautta takaperin.

Vammaistukihakemus

Kampuralasten hoitoon on mahdollisuutta hakea Kelalta tukea. Tuki on "Alle 16-vuotiaan vammaistuki". Niin hirveältä kuin vammaistuki sanana kuulostaakin, se on tarkoitettu kaikille lapsille, joiden sairauden/vamman hoito aiheuttaa normaalia enemmän työtä. Tukea voi hakea takautuvasti 6 kuukauden ajalta. Hakemusta varten tarvitaan lääkäriltä C-todistus, joka ei myöskään saa olla yli 6 kuukautta vanhempi. Loppu onkin vain "vanhempien viitseliäisyyttä".

Itse täytin Kelan lomakkeen, mutta en alkanut kirjoittaa pieniin ruutuihin perusteluja. Liitin mukaan "blanko-paperin", johon olin kertonut elämästämme kampuroiden kanssa. Alla otteita 2,5 sivun romaanistani.

Kampuralasten vaatteisiin täytyy kiinnittää paljon huomiota sukkien ja housujen osalta. Jouduimme hankkimaan Helmille jo heti synnyttyään housuja, joissa ei ole sukkaosia, tiukkoja resoreita lahkeissa eivätkä ne ole tiukkoja lahkeistaan. Ongelmana on se, että lahje ja sukkaosa eivät mahdu kipsien päälle ja toisaalta niitä ei voi laittaa kenkien alle. Tästä syystä esimerkiksi äitiyspakkauksesta jäi käyttämättä suurin osa housuista. Käyttöön pääsivät ainoastaan sukkaosattomat housut ja potkupuvut/haalarit. Pukemista helpottamiseksi olemme pyrkineet löytämään housuja, joissa koko haara avautuu neppareilla. Muutoin pukemistilanteissa joudumme irrottamaan kengät pois.

Kun Helmi oppii kävelemään, joudumme ostamaan normaalit kengät uutena. Niiden tulee tukea jalkoja eikä niissä saa olla ”muotoutumista” toisten jalkoihin.

Tankokenkähoidon aikana jalkojen ihosta huolehtiminen on tärkeää. Pesemme Helmin jalat aamuin illoin juoksevan veden alla ja rasvaamme ne. Samalla vaihdamme puhtaat sukat, sillä jalat hikoavat tankokenkien alla. Ihon kuntoa tulee tankokenkähoidon alussa seurata aktiivisesti, joten kengät tulee irroittaa muutaman tunnin välein ja tarkastaa, ettei painaumia tai hankaumia ole syntynyt. Syntymistä voi aiheuttaa jalan huono asento kengän sisällä, sukassa oleva mytty tai se, että jalka pääsee liikkumaan kengän sisällä koko ajan (kenkä liian löysällä). 

Poliklinikkakäyntien lisäksi joudumme maksamaan pysäköintimaksuja, jotka ovat keskimäärin 4 euroa kerta (n. 1,5h käynti) sairaalan pysäköintitalossa. Leikkauspäivänä pysäköintitalon kustannukset nousivat jo yli 10 euroon. 

Liitin mukaan vielä kipsiohjeen, tankokenkien käyttöoppaan ja kuitteja sairaalareissujen ja sukkien kustannuksista.

Toivottavasti Kelalta tulisi myönteinen päätös.

Kengät ei menoa hidasta, sanoi Helmi ja pyörähti ympäri

Olemme ottaneet eilen ja tänään suuret askeleet... tai pitäisikö sanoa pyörähdykset. Viimeisen kuukauden ajan (leikkauksesta lähtien) Helmillä on ollut kova hinku kääntyä. Kyljelleen emäntä on itsensä saanut kammettua ja kun olisi keksinyt, kuinka alempi käsi suoristetaan, olisi koko tyttö kääntynyt.

Eilen se sitten tapahtui. Helmi pyörähti selältä vatsalleen syönnin päälle. Tosin ilman tankoa vain pelkät kengät jalassaan. Tänään toisin päin ja tangon kanssa. Olisin halunnut saada Helmistä ystävänpäiväkuvan, mutta niin kova vauhti tytöllä oli, että kuvaus jäi tällä kertaa toiseksi. Alla kuitenkin muutama otos.

Tästä se lähtee...

... iloista hommaa...

... tanko pystysuoraan lattiata kohden...

... ja hulirumpsis, selällään ollaan!

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Toivoo sukkakäsi-Helmi, jolle äiti epähuomiossa laittoi sukat tumppujen sijasta

Jos joskus onkaan käynyt mielessä, kuinka kampuralasten kehitys etenee (haittaavatko kengät?), kuvasarjassa lienee vastaus. Ei näy haittaavan!

ps. Vaatii melkoisia vatsalihaksia kääntää alakroppaa tangon ollessa paikallaan. Minkähänlainen sixpack tytölle kehittyy?