Hyvää äitienpäivää!

Blogissa on vieraillut yli 4700 lukijaa!

Helmi sai ensimmäistä kertaa kiinteitä ruokia, bataattisosetta. Hyvin maistui!

Jos työnnän nämä molemmat purulelut suuhuni, niin loppuisikohan ienten kutina hetkeksi?

Tämä ei ole selfie vaan helfie!

Nollan pisteen jalat

Helmi täytti tänään 5 kuukautta. Merkkipäiväänsä hän vietti "matkoilla" eli vieraillen lastenkirurgimme luona kontrollikäynnillä. Molemmista jaloistaan Helmi sai nolla pistettä, joka "kampurakielessä" tarkoittaa samaa kuin arkikielessä "10 pistettä".  Juhlaan on siis aihetta!

Kampurajalat pisteytetään erityisellä Pirani-luokituksella. Luokituksessa jalasta annetaan eri kohdista 0-½-1 pistettä sen mukaan, kuinka vaikea jalan virheasento on. Maksimissaan jalasta voi saada 6 pistettä ja tavoitteena kaikissa on "nolla-asento" eli normaali jalka.

Kuva lainattu osoitteesta http://www.scielo.br/scielo.php?pid=S1413-78522011000300010&script=sci_arttext&tlng=en

Etsin Helmin vanhat epikriisit käsiini katsoakseni, millainen pisteytys jaloissa on ollut. Syntymähetken pisteytystä en tiedä, mutta ensimmäisen kipsinvaihdon yhteydessä Helmi on saanut pisteitä vasemmasta jalastaan 6 ja oikeasta jalastaan 5. Tiukat kampurat siis ovat olleet.

Lahjaksi kävimme tilaamassa Helmille uudet kengät, sillä jalkaterä on kasvanut hurjasti. Parhaan lahjan Helmille antoi kuitenkin kirurgimme, joka vähensi tankokenkien pitoaikaa. Tästä lähtien Helmin ei tarvitse pitää kenkiä ympärivuorokautisesti vaan hän saa nauttia päivistään vapaasti potkutellen. Päiväunet ja yöunet nukuttaan jatkossakin kengät jalassa.

Herättyään päiväunilta Helmi pääsi lattialle leikkimään ilman kenkiä. Taitaapi olla ensimmäinen kerta elämässään, että näin tekee.

Alkuun jalat kulkivat "samaan tahtiin" kuten tankokenkienkin kanssa,...

... mutta kun  jutun jujusta sai kiinni, alkoi leikkikin luistaa.

Tämä on aivan huippua!

Vappuiloa 6,735 kiloa

Kävimme eilen neuvolassa. Helmi on kasvanut jälleen silmissä, nyt painoa jo 6,735 kg ja pituutta 63,7 cm. Rokotuksiakin Helmi sai, ja neuvolan tädin mukaan niiden pistäminen oli ihanan helppoa. Helmillä kun sattuu löytymään molemmista jaloista hyvin treenatut lihakset.

Kuten edellä todettu, Helmillä on hyvin vahvat lihakset jaloissa ja vatsassa. Kääntyminen sujuu mallikkaasti, mutta vain oikean kyljen kautta. Ja koska kääntyminen on ongelmatonta oikean kyljen kautta, oikeaa kylkeä sitten käytetäänkin paljon. Helmi joutuu huomattavati enemmän tekemään töitä, jotta saisi itsensä vasemman kautta vatsalleen asti, vain kylkiasento onnistuu tangon kanssa.

Tästä syystä saimme lähetteen fysioterapiaan. Nyt olisi oiva hetki tsekata, missä mennään ja tarkistaa, voisiko pienellä aktivoinnilla saada tuettua "vähemmän käytettyjä" lihaksia ettei tytöstä tulisi "toispuoleista". (Tähän väliin täytyy sanoa, että Helmihän liikkuu aivan koko ajan ja käyttää kaikkia jäseniään todella paljon, haluamme vain ehkäistä sitä, että tyttö ei alkaisi mennä sieltä, mistä "aita on matalin".) Ei siis mitään huolta. Tyttö kehittyy ja kasvaa, nyt vain pohditaan, voisiko häntä tukea jollain tavoin.

Pakarat ja reidet ovat tehotreenissä, kun tällä tavoin päivän jalkojaan pitelee. Kuvastakin lihakset voi bongata.

Helmi toivottelee kaikille vappuiloa!

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Yksi hyvin nukuttu yö takana. Eilen illasta laitoimme Helmin nukkumaan. Pienen ajan kuluttua alkoi makuuhuoneesta kuulua tuttu "klonks klonks".

Joku oli laittanut sänkyyni pehmusteen...

... mutta älä huoli äiti, löysin aukon!

Tänään siirrämme pehmustetta parempaan paikkaan.

Hiljaisuus klo 22

Helmi on alkanut vaihtamaan asentoa unissaan tiuhaan tahtiin. Nukkuu sikeästi, mutta "levottomasti". Äitinä minua rauhoittaa yöllä havaita Helmin liikkuvan ja tuhisevan, se on kuin kehtolaulua. Kehtolauluun on vain valitettavasti liikkumisen myötä tullut pieni särösointu, joka kuulostaa keskellä yötä samalta kuin tiputtaisit 3 kilon metallisen kahvakuulan lattiaan - Helmi potkii tangollaan sängynlaitoihin.

Yritin kaikkea mahdollista, mitä keksin. Unipussissa Helmillä meni hermot. Peitto ei huolellisesti aseteltunakaan pysy tarpeeksi kenkien suojana. Sängyn perinteinen reunapehmuste on liian matala ja ohkainen estämään ääniä. Jouduin turvautumaan uusiin viritelmiin.

Vertaistuki ja vinkit ovat parasta, mitä Facebookin kampurajalkaisten ryhmä voi tarjota. Heitin toisille vanhemmille kysymyksen: Mikä neuvoksi? Sain nopeasti vastauksia ja vinkkejä muiden "viritelmistä", joista oli helppo poimia omansa.

Nyt Helmin sängynreunoja koristaa äitiyspakkauksien patjoista tehdyt pehmikkeet. Ompelin patjoille iloiset suojakuoret, joiden avulla ne ovat helposti kiinnitettävissä kaiteisiin.

Aamulla tiedämme, oliko pehmustuksesta apua.

Kello on nyt 22.02 ja talossa on hiljaista!

Hieman korkeahan suojus vielä on, mutta sopiva sitten, kun sängyn pohjaa lasketaan. 

Edit 23.4.2015: Hiljaisuutta kesti aamu kahdeksaan, jonka jälkeen sängystä alkoi kuulua iloinen juttelu! Ei siis kolinoita enää!

4100 lukijaa

Lämmin kiitos lukijoille: 4100 kertaa on blogia nyt luettu!

Lukukertojen kunniaksi haastan teidät, arvon lukijat, kertomaan kommenttikentässä, mitet blogiin löysitte, missä päin blogia luette ja oletteko lukeneet blogia useammin. On ollut kovin jännittävää ja innostavaa kuulla palautetta blogista.

Lauantai-illan astelukuja

Tänään tulimme siihen pisteeseen, että Helmin tanko otti tytön touhuista itseensä. Tanko on lääkärin toimesta säädetty pitämään kenkiä (ja jalkoja) tietyssä asennossa, joka nyt oli muuttunut Helmin itsensä säätämäksi. Onneksi apu oli lähellä ja hoitolaukusta löytyi apuvälineteknikon mukaan antamat ruuviavaimet. Onni onnettomuudessa kengän kiinnikkeistä vain toinen oli vaihtanut asentoaan. Saatoimme siis ottaa toisesta mallia. Olisipa ollut mukava soitella päivystykseen, että kertovat meille, mitä astelukuja säädöissä pitäisi näkyä.

Varmaan pohdit, miten pieni vauva saa tangon uuteen uskoon. Ehkäpä video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katsottuasi sen tuskin enää ihmettelet asiaa. Tanko joutuu todella koville (suosittelen laittamaan videoon äänet päälle, niin kuulet, "millaista" elämämme on).

ps. Muistakaahan kiristellä tangon ruuveja aina välistä muistuttelee nimimerkki "Kantapään kautta"

Arjen automaatioita

Helmin elintaipaleen ensimmäiset kaksi kuukautta vaativat paljon koko perheeltä. Kampuroiden hoito oli sitouttavaa ja viikottaista. Jouduimme suunnittelemaan arkeamme sen mukaisesti, miten hoidot etenivät. Sairaalakäyntejä oli viikoittain kipsinvaihtojen merkeissä.

En kuitenkaan näkisi, että juuri kampurahoidot olisivat olleet se raskain osuus. Niin ihanaa, kuin vauva-arki onkin, on siinä myös paljon opettelua. Helmi on perheemme esikoinen. Jouduimme siis mieheni kanssa opettelemaan kaiken vaipan vaihdoista, syötöistä ja nukutuksista lähtien "vauvan puhumiseen". Voisinkin sanoa, että kipsit tai myöhemmin tankokengät ovat kulkeneet mukana meille normaalissa arjessa. Kuten vauva, myös mekään, emme ole "tienneet paremmasta". Olenkin miettinyt, olisiko tilanne ja ajatuksemme olleet erilaisia, jos Helmi ei olisi esikoisemme.

Viimeiset kipsit ja "sammakkoasento"

Nyt kipsien vaihtumisesta tankokenkiin on kulunut ikuisuus (kaksi kuukautta) ja sitähän se toki onkin Helmin elämään suhteutettuna: puolet hänen elämästään on menty kipseillä ja loppu tankokengillä. Tankokenkien tulon jälkeen olen huomannut "unohtavani Helmin jalat". Kipsit muistuttivat päivittäin, jopa tunneittain olemassaolostaan vaipanvaihtojen, pesujen ja vauvan hoidon yhteydessä. Vaikka ne eivät olleet tiellä, ne olivat "ylimääräiset". Tankokengät kulkevat mukana ongelmitta ja mikä parasta, ne saa poistettua jaloista, kun tarve on. Kaikki vanhemmat varmasti allekirjoittavat, että kunnon niskapaskojen ja napakakkojen jälkeen lapsen vieminen vesihanan alle on luksusta.

Eteemme on tullut päiviä, jolloin kampurat muistuvat mieleemme vain, kun asiasta tulee puhe muuta kautta esimerkiksi seuraavan lääkäriajan saavuttua postitse. Kenkien ja tangon olemassaolosta on tullut kuin automaatio. Kengät jalkaan, kengät pois. Tanko kiinni, tanko irti. Jopa niin automaatio, että joskus joudun tarkistamaan, että olen kiinnittänyt syöttöjen tai vaipanvaihdon jälkeen tangon paikalleen.

Hieno, suora jalkaterä

Voimme olla onnellisia. Helmi on selvinnyt kenkähoidon aloituksesta ilman suurempia ihorikkoja. Pieni punoitus alkuun ja jalan "ihopoimun" kuivaminen eivät suuria ongelmia olleet. Kaikesta selvisi maalaisjärjellä ja säännöllisellä jalkojen ihon hoidolla. Siis vettä ja rasvaa.

Ihopoimun kuivumisesta haluan sanoa vielä pari sanasta. Olen järkeillyt, että Helmillä (ja oletettavasti muillakin kampuralapsilla) on nilkkojen ulkosyrjällä ylimääräisiä ihopoimuja. Nämä johtunevat jalan virheasennon aiheuttamasta "ihon venymisestä" tai toisin päin muotoiltuna, kun asento on korjattu, ylimääräinen iho on jäänyt poimuille. Pesujen yhteydessä kannattaa todella huomioida nämä poimut ja rasvailla niitä tarvittaessa (ja toki antaa rasvan imeytyä ennen kenkien laittoa), etteivät vaan pääse aiheuttamaan ongelmia.

Jalka nilkasta koukistettuna: "Ylimääräistä" poimua näkyvillä

Jalka ojennettuna poimutkin suoristuvat

Helmi (reilut 4kk) on kehittynyt paljon ja on hyvin jäntevä tyttö. Jaloista ja pepusta löytyy lihaksia ja miksipä ei löytyisi, sillä tyttö "sämpyttää" jaloillaan koko ajan. Esineisiin tarttuminen on tullut tarkemmaksi. Seuraavana odotamme hetkeä, jolloin Helmi keksii omat jalkansa. Muutama päivä sitten Helmi otti varpaisiinsa ilmakylpyä sitterissä ja onnellisena potkutteli ilman kenkiään. En tiedä, kummastako Helmi oli onnellisempi, siitäkö, että sai olla ilman kenkiä (jotka eivät tosin ole tyttö vaivanneet millään tavoin) vai siitä, että ymmärsi omistavansa varpaat. Nauroimmekin, että sinnä, missä lapset työntävät varpaita suuhunta, meidän Helmi roikkunee kiinni tangossaan.

Saisi se kesä jo tulla!

Matkakorvaushakemukset

Kun käyntimme sairaalalla ovat vähentyneet huomattavasti, päätin vihdoin laittaa matkakorvaushakemukset matkoista menemään. Matkakorvaustahan saa hakea käynneistään terveydenhuollon yksikössä. Korvauksissa on olemassa omavastuuosuus, jonka ylimenevältä osalta Kela korvaa matkoja. Matkoissa on myös maksukatto, jonka ylityttyä kaikki matkat korvataan. Matkakorvaukset kerryttävät maksukattosaldoa kalenterivuoden kerrallaan.

Alle keräämäni asiat voivat ehkä olla itsestään selvyyksiä, mutta kertaushan on opintojen äiti. Muutama vinkki matkakorvauksien hakemiseen.

• Matkakorvausta voi hakea Kelasta 6 kuukauden kuluessa tehdystä matkasta. Kela korvaa pääsääntöisesti lähimpään hoitopaikkaan ja halvimman kulkuneuvon mukaisesti.
• Matkakorvausta haetaan joko kirjautumalla netissä Kelan asiointipalveluun TAI lapsen ollessa kyseessä paperisella versiolla.
• Sinun kannattaa pyytää terveydenhuollon yksiköstä todistus matkan tarpeellisuudesta. Samaan todistukseen voidaan kirjoittaa useamman käynnin tiedot (helpottaa kummasti, sillä meilläkin oli muutoin ollut toistakymmentä lappua toimitettavana Kelalle). Terveydenhuollon yksikkö täyttää todistuksesta oman osuutensa ja asiakas itse täyttää toisen. 
• Täyttäessäsi korvaushakemusta sinulla tulee olla seuraavat tiedot: Päivämäärä ja aika, matkareitin lähtöosoite ja määränpään osoite ja matkan pituus. 
• Ollessasi saattajana lapsipotilaalle tarkista, että todistuksen antaja on laittanut ruksit kohtaan "saattaja on mukana" ja perusteluksi, että kyseessä on lapsipotilas. 
• Täytä toimitetut paperit Kelalle. 
• Lisätietoa saat osoitteesta http://www.kela.fi/matkat

Itse laitoin matkakorvaukset menemään ja päätös tuli nopeasti. Nyt vain kerryttelemme maksukattoa.

Helmi toivottelee iloista kevättä!

Vauvanröyhtäytysapuväline

Olimme Helmin ja Helmin kummin vaimon kanssa eilen Jyväskylässä Antiikki-, hyvnvointi- ja kädentaitomessuilla. Reissu itsessään oli oikein onnistunut, vaikka olikin pitkä ja rankka päivä meille kaikille.

Pieni lapsi on oikea täti-ihmismagneetti - jos näin voi asiaa ilmaista. Helmi keräsi punaisine hiuksineen paljon katseita ja hymyjä. Monesti huomasin myös, että Helmin ollessa olkaani vasten, selkäni takaa alkoi kuulua lepertelyä. Toiset työnsivät päätään pitkälle Helmin vaunujen koppaan nähdäkseen lapsen. Ihanaa, kun vauvat ovat lähteneet liikenteeseen!

Mutta entäpä tilanne, kun aina hymyilevä pieni lapsi alkaakin itkeä, etenkin ollessaan vaunuissa "ilman äidin huomiota" (eli tilanteessa, jossa äiti yrittää työnnellä vauvaa uneen)? Silloin vaunujen ympärillä käy kuhina. Yleisöä on enemmän kuin messujen vetonaulan, seppien taontanäytöksen, ympärillä. Oikea yleisöryntäys. Jokaisella yleisöksi tuppautuneella on toki oma sanansa ja neuvonsa sanottavana "nuorelle" äidille.

Jotta tämä bloggaus ei olisi pelkästään äidin yksinpuhelua, täytynee palata aiheeseen eli kampuroihin. Helmi tankokenkineen herätti monissa kanssamessuilijoissa huomiota. Tarkkailin ohikulkijoiden katseita. Minua ei häiritse, että ihmiset katsovat. En myöskään yritä peitellä Helmin kenkiä. Nehän ovat osa Helmiä!

Eräs rouva kuitenkin "räjäytti potin" kysymyksellään. Rouva tahtoi tietää, olenko sitonut lapseni jalat tarkoituksella toisiinsa kiinni, jottei lapsi potkisi niin paljoa?! Mielessäni pyörähti kasa ajatuksia, joista valitsin asiallisimman. Nielaisin nenäkkäimmät vastaukseni ja kerroin korrektisti Helmillä olevan tällaiset erityiset tankokengät kampurajalkojen hoitoon. En jäänyt korjailemaan rouvan alkukäsitystä tai pohtimaan hänen ajatuksiaan asiasta. Huomasin kyllä rouvan ilmeestä, että hän nielaisi muutaman kerran tyhjää ja alkoi sen jälkeen "kakistelemaan" tuttuja fraaseja, kuten "onhan se hienoa, että nykyaikana tällaisia asioita hoidetaan näin kehittyneillä menetelmillä".

Tässä välissä pitää sanoa vielä se, että mielelläni vastailen  kysymyksiin ja kerron ihmisille kampurajaloista. Toivon kuitenkin, että lähestyminen olisi kunnioittavaa ja kohteliasta. On aivan erilaista vastata edelläesitetynlaisiin kysymyksiin kuin esimerkiksi "Voisitko kertoa, mitä lapsellasi on jaloissa? En ole nähnyt vastaavia ennen" -kysymykseen. Mietinkin pienessä mielessäni, kuinka toisille lapsen kampurajalat (tai muu näkyvä ominaisuus) voi olla hyvin arka paikka. Tuolloin myös kysymykset voidaan kokea eri tavoin loukkaaviksi.

Itseäni rouvan esittämä kysymys lähinnä enää naurattaa, vaikka oma ensireaktioni ja -tunteeni oli jonkinasteista loukkaantumista. Mielessäni silpaisin rouvaa päin kasvoja kuin leijonaemo konsanaan. Tulla nyt noin halventavasti kyselemään asioita. Yhden nukutun yön jälkeen olen kuitenkin onnellinen asiasta. Eipähän rouvan tarvitse ainakaan kertoa ystävättärilleen, että oli nähnyt messuilla lapsen, jonka äiti oli sitonut lapsen jalat toisiinsa tietoisesti estääkseen jalkojen potkuttelun.

Me Helmi-noidan kanssa toivotamme teille kaikille hyvää palmusunnuntaita!

ps. Ehkä haluat kuulla, millaisia vastauksia päässäni liikkui sen sekuntin aikana, jolloin niistä asiallisinta valitsin. Olisin voinut sanoa esimerkiksi "Harmi, kun täällä messuilla ei ole kunnollista neula- ja lankaosastoa, josta voisin ostaa tarvikkeita ommellakseni tuollaisten kysymysten esittäjiltä suut suppuun" tai "Ei, kun ne ovat sitä varten, ettei lapsi pääsisi juoksemaan karkuun, jos yhtäkkiä oppisi kävelemään"... Mukanamme ollut kumminvaimo kuitenkin totesi parhaan: "Olisit sanonut, että se on uusi vauvanröyhtäytysapuväline. Kun lapsi on syönyt, voit nostaa sen tangosta ylösalaisin roikkumaan ja ilmat tulevat varmasti ulos!"