Unipussiraivarit ja linkkuveitsiasento

Kesä on täällä ja sen huomaa. Sade ropisee kattoon, hyttyset inisevät ja jos et lämmitä, talossa on kylmä, jos puolestaan lämmität, tukehdut. Päänvaivaa tämä ihana vuodenaika tuottaa monilla tavoin.

Ja sitten on ongelma nimeltään Helmi.

Tai oikeastaan Helmi ei ole ongelma vaan ongelmat liittyvät Helmiin. Helmi on hyvin levoton nukkuja. Hyvinhyvin levoton. Peitto ei meinaa pysyä päällä laisinkaan. Tanko on öisin siitä ongelmallinen, että sillä saa todella hyvin potkaistua peiton päältä. Jalat nousevat peiton alla hyvin Helmin lempinukkuma-asentoon, mutta laskettaessa jalkoja takaisin, peitto lähtee mukana.

Facebookin kampurakeskustelupalstalta löysin tähänkin ongelmaan ratkaisun. (Tai niin ainakin luulin.) Unipussi. Olemme saaneet yhden unipussin Vauva-lehden tilaajalahjana ja päätinkin kaivaa sen esiin testaukseen. Tähän mennessä emme ole sitä käyttäneet, sillä se on todella iso (vieläkin). Helmi pussiin ja pussi Helmineen sänkyyn. Päiväunista ei tullut yhtään mitään. Helmi huusi huutamistaan. Rauhoittuminen tapahtui vasta unipussista poistuttua. Kokeilin seuraavana päivänä uudestaan samalla lopputuloksella. Unipussi ei ole Helpertin juttu. Jatkamme peittoilua.

Peiton käyttö aiheuttaa omat ongelmansa. Säiden lämmettyä täkistä on tullut Helmille liian kuuma. Tyttö nukkuu hikisenä ja entistä levottomammin. Ostin Helmille lyhytlahkeiset yöpuvut, jotta hänen olisi viileämpi nukkua. Lyhytlahkeisuus tuotti kuitenkin omia ongelmiaan: Potkittuaan peittoa pois, Helmille tuli viileä, jos sattui viileämpi päivä muutoinkin. Ohuempi peitto puolestaan ei pysy Helmin päällä, sillä hän vetää peiton kainaloonsa. Nyt olemme nukkuneet pitkälahkeisissa yöpuvuissa viltin kanssa tai ilman. Enimmäkseen ilman. Äitiä huolestuttaa, että Helmiä paleltaa, mutta...

Ja sitten jo ne kertaalleen mainitsemani hyttyset. Inisevien alivuokralaistemme elämästä on saanut osansa kokea Helmikin, joka mielellään tarjoaa kättänsä ja jalkaansa kasvoista puhumattakaan hyttysten lounaspöydäksi.

Muutama syöntijälki kasvoissa, mutta Helmiä se vain naurattaa

Niin ja se linkkuveitsiasento (sekin nimitys on muuten FB-keskustelupalstalta saatu), kokeilepa itse nukkua noin.

Mielensäpahoittajan päiväkirjasta

En ole vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, onko pehmoleluaan hypistelevä unta tuusaava lapsi vai iloisesti hihkuen käsiään heiluttava ja jalkojaan sämpyttävä lapsi minusta maailman ihaninta katsottavaa. Molemmat kun on ovat omalla tavallaan voittajia. On ihana katsoa, kun lapsi pitkän päivän jälkeen taistelee unta vastaan, kunnes joutuu antamaan periksi. Itselleni painoarvoa on myös jalkojaan (ja käsiään) iloisesti liikuttavassa lapsessa. Lienee turhaa edes perustella, miksi näin on.

Bed Time

Toisille perustelut tulisivat kuitenkin aiheelliseksi.

Kuten olen aikaisemminkin todennut, kerron mielelläni Helmin jaloista ja kampuroista yleisesti. Eivät ne ole tabu, eivät liioin arka aihe, eivätkä varsinkaan häpeä. Ne ovat osa Helmiä! Olen todennut myös, että sillä on paljon merkitystä, kuinka ihmiset suhtautuvat tankokenkiin ja varsinkin sillä, kuinka kiinnostuksensa tuovat ilmi. Olen käynyt kuukausien aikana monen monta keskustelua, joista toisista on jäänyt alusta lähtien hyvä mieli ja toisista keskustelun jälkeen hyvä mieli, sillä olen saanut avarrettua toisen ihmisen tietoutta. Tänään jäin kuitenkin sanattomaksi.

Olimme Helmin kanssa kaupassa. Kuten varmaan muutkin äidit, myös minä parkkeeraan kärryni esimerkiksi maitohyllyjen lähelle paikkaan, jossa kärryni eivät ole kenenkään tiellä. Tämän jälkeen lähden keräämään tarvitsemiani tavaroita hyllystä. Ollessani keräysreissulla Helmi oli jälleen saanut seuraa (on kumma, millainen magneetti pieni lapsi on!) vanhemmasta rouvasta. Katsoin, kuinka suloisesti Helmi hänelle hymyili ja jokelteli rouvan jututtaessa lastani. Kävellessäni lähemmäksi kuulin jutunaiheen: "Onpas sinulla ilkeä äiti, kun on sitonut jalkasi kiinni. Kumma äiti kun ei kestä potkivaa lasta".

Jäin sanattomaksi. Ajatuksia vilisti päässäni nopeammin kuin protoneja CERNin hiukkaskiihdyttimessä. En saanut niistä ainuttakaan puettua sanoiksi. Olin suorastaan järkyttynyt. Hain kärryni Helmineen ja jatkoin matkaa, sanomatta sanaakaan.

Onneksi lapseni on vasta 6 kuukauden ikäinen. Entäpä, jos hän olisikin ollut 6 vuoden ikäinen? Hän olisi ymmärtänyt aivan eri tavoin rouvan sanat. (Tähän väliin täytyy todeta, että tankokenkiä ei käytetä kuin unikäytössä siinä vaiheessa, kun lapsi oppii kävelemään, tämä kaikki on siis jossittelua). Mitähän lapseni olisi ajatellut istuessaan kärryissä jalat toisissaan kiinni saaden selville kaiken johtuvan vain äidin ilkeydestä? Olisikohan siihen enää auttanut selittää jalkojen hoidosta ja taikakengistä? Tuskin. Lapsi olisi osannut ottaa toteamuksesta kaiken hyödyn irti. Ilkeä äiti, mikä ilkeä äiti!

Välttelin loppureissun ajan rouvaa kaupassa. Keräsin tarvitsemamme tavarat ja menin kassalle. Peräämme kassajonossa tuli kaksi iäkästä rouvaa, jotka alkoivat jututtaa Helmiä. Myös nämä rouvat kiinnittivät huomionsa Helmin kenkiin. Ja kuin vahingossa suusta lipsahtanut, ääneen lausuttu ajatus "Mutta minkäs takia sinun jalkasi ovat kiinni" sai minut näkemään punaista. Ehkä liiankin töykesti maitohyllykkörouvan aikaansaaman kiukutuksen vuoksi (pyydän todella anteeksi äänensävyäni) totesin asiallisesti Helmillä olevan jaloissa kampurajalkojen hoitoon käytettävät erityiskengät. Keskustelu kääntyi juuri niin kuin yleensäkin. Ihasteluun. Kylläpä lääketiede nykyään osaa!

Itselleni jäi kuitenkin tuplasti paha mieli. Sen lisäksi, että olin mielestäni syystäkin pahoittanut mieleni kuullessani, mitä lapselleni puhutaan, tulin vielä kääntäneeksi oman pahanmieleni ventovieraisiin, hyvää tahtoviin ihmisiin.

Kyllä minä siitä mieleni pahoitin.

Puolivuotias

4.6. Helmi täytti puoli vuotta. Sitä juhlistimme perheen kesken muun muassa kuvaamalla juhlakalua.

Helmi ½ vuotta

Ja saihan pieni jotain lahjojakin.

Uuden unirievun, jota voi vuorotella vanhan kanssa (kunhan vanha on ensin saapunut pesusta)

Ja elämänsä ensimmäisen ilmapallon!

Ps. Blogissa on ollut yli 5200 lukijaa! Kiitos teille siitä!

Uudet kengät, fysioterapia ja 4 sentin kasvupyrähdys

Mistähän aloittaisin, paljon on taas kerrottavaa. Aloitetaan siis "alusta".

Tilasimme Helmille uudet kengät vanhojen käytyä pieneksi. Kengät tulivat viikossa. Kenkien hakua siivitti huvittava tapaus. Äitini eli Helmin mummo meni työmatkallaan noutamaan kenkiä Respectalta. Hän kertoi tulleensa noutamaan Helmin kenkiä. Respectan työntekijä oli etsinyt ja etsinyt ja joutunut toteamaan, ettei hän valitettavasti löydä niitä. Samaan syssyyn hän oli kysynyt, millaiset kengät ovat ja milloin niiden oli ilmoitettu saapuneen. Äitini oli kertonut minun saaneen puhelun edellisenä päivänä ja että kyseessä olisivat pienet tankokengät. Yllättäen kengät löytyivätkin saman tien. Työntekijä oli yrittänyt etsiä äidilleni sopivia kenkiä hyllystään.

Uudet kengät ovat kokoa 100 mm. Uusi vasemmalla, vanha oikealla.

Jännitin aluksi uusiin kenkiin vaihtoa: Kuinka osaisin valita jälleen oikean kireyden ja aiheuttavatko kengät painaumia tai hiertymiä? Järkeilin, että olisi varmaan hyvä tarkistella hieman useammin Helmin jalkoja hiertymien ja painaumien varalta, sillä uudet kengät ovat aina uudet. Ongelmia ei kuitenkaan tullut. Kengät istuivat kuin mittatilauksena tehtyinä.

Kuten jo aiemmassa tekstissäni kerroin, neuvola ohjasi meidät tarkistuskäynnille fysioterapiaan. Kävimme siellä viikko sitten. Tunnin verran fysioterapeutti leikki Helmin kanssa lattialla ja totesi Helmin kehityksen olevan täysin normaalia. Tankokengät eivät ole vaikuttaneet millään lailla opittaviin toimintoihin. Vasemman kyljen kautta vatsalle kääntyminenkin tuli kuvioihin saman tien, kun saimme vähentää kenkien käyttöä. Samalla Helmi alkoi aktiivisemmin pyrkiä kellonviisariliikehdintään vatsallaan ja epätoivoisesti keikkumalla vatsalta selälleen.

Matkalla vatsalta selälleen

Neuvolassa kävimme menneenä perjantaina. Edellisen kerran jälkeen Helmi oli kasvanut 4 senttiä pituutta ja sen on kyllä huomannut. Monet vaatteet jäivät kuluneen 3,5 viikon aikana pieniksi. Mielessäni kävi jo sekin vaihtoehto, että olen pessyt ne liian lämpimällä. En ollut, tyttö on vain kasvanut. Pituutta Helmillä oli 67,4 cm ja painoa 7,350 kg.

Mitä muuta Helmi on oppinut? Uusia ääniä ainakin. Kun aloimme maistella kiinteitä, löysi Helmi nielunsa. Tämä toi mukanaan "yskän" ja "köh köh" -virkayskä iskee tyttäreemme vähän väliä. Jopa yliannostukseen asti. Toinen, mitä Helmi on oppinut, on puhaltaminen. Mikäli tyttö ei virkayski hän "phiyyyy phiyyy" -puhaltaa. Jopa syödessään!

Ensimmäistä kertaa syöttötuolissa ruokailemassa. 

Ja loppukevennyksenä nukkumistyylejä a´la Helmi

Jotta mikään ei häiritsisi...

Jalat ja tanko pystyssä, tyttö 90 asteen kulmassa. Nukupa itse noin!

Hyvää äitienpäivää!

Blogissa on vieraillut yli 4700 lukijaa!

Helmi sai ensimmäistä kertaa kiinteitä ruokia, bataattisosetta. Hyvin maistui!

Jos työnnän nämä molemmat purulelut suuhuni, niin loppuisikohan ienten kutina hetkeksi?

Tämä ei ole selfie vaan helfie!

Nollan pisteen jalat

Helmi täytti tänään 5 kuukautta. Merkkipäiväänsä hän vietti "matkoilla" eli vieraillen lastenkirurgimme luona kontrollikäynnillä. Molemmista jaloistaan Helmi sai nolla pistettä, joka "kampurakielessä" tarkoittaa samaa kuin arkikielessä "10 pistettä".  Juhlaan on siis aihetta!

Kampurajalat pisteytetään erityisellä Pirani-luokituksella. Luokituksessa jalasta annetaan eri kohdista 0-½-1 pistettä sen mukaan, kuinka vaikea jalan virheasento on. Maksimissaan jalasta voi saada 6 pistettä ja tavoitteena kaikissa on "nolla-asento" eli normaali jalka.

Kuva lainattu osoitteesta http://www.scielo.br/scielo.php?pid=S1413-78522011000300010&script=sci_arttext&tlng=en

Etsin Helmin vanhat epikriisit käsiini katsoakseni, millainen pisteytys jaloissa on ollut. Syntymähetken pisteytystä en tiedä, mutta ensimmäisen kipsinvaihdon yhteydessä Helmi on saanut pisteitä vasemmasta jalastaan 6 ja oikeasta jalastaan 5. Tiukat kampurat siis ovat olleet.

Lahjaksi kävimme tilaamassa Helmille uudet kengät, sillä jalkaterä on kasvanut hurjasti. Parhaan lahjan Helmille antoi kuitenkin kirurgimme, joka vähensi tankokenkien pitoaikaa. Tästä lähtien Helmin ei tarvitse pitää kenkiä ympärivuorokautisesti vaan hän saa nauttia päivistään vapaasti potkutellen. Päiväunet ja yöunet nukuttaan jatkossakin kengät jalassa.

Herättyään päiväunilta Helmi pääsi lattialle leikkimään ilman kenkiä. Taitaapi olla ensimmäinen kerta elämässään, että näin tekee.

Alkuun jalat kulkivat "samaan tahtiin" kuten tankokenkienkin kanssa,...

... mutta kun  jutun jujusta sai kiinni, alkoi leikkikin luistaa.

Tämä on aivan huippua!

Vappuiloa 6,735 kiloa

Kävimme eilen neuvolassa. Helmi on kasvanut jälleen silmissä, nyt painoa jo 6,735 kg ja pituutta 63,7 cm. Rokotuksiakin Helmi sai, ja neuvolan tädin mukaan niiden pistäminen oli ihanan helppoa. Helmillä kun sattuu löytymään molemmista jaloista hyvin treenatut lihakset.

Kuten edellä todettu, Helmillä on hyvin vahvat lihakset jaloissa ja vatsassa. Kääntyminen sujuu mallikkaasti, mutta vain oikean kyljen kautta. Ja koska kääntyminen on ongelmatonta oikean kyljen kautta, oikeaa kylkeä sitten käytetäänkin paljon. Helmi joutuu huomattavati enemmän tekemään töitä, jotta saisi itsensä vasemman kautta vatsalleen asti, vain kylkiasento onnistuu tangon kanssa.

Tästä syystä saimme lähetteen fysioterapiaan. Nyt olisi oiva hetki tsekata, missä mennään ja tarkistaa, voisiko pienellä aktivoinnilla saada tuettua "vähemmän käytettyjä" lihaksia ettei tytöstä tulisi "toispuoleista". (Tähän väliin täytyy sanoa, että Helmihän liikkuu aivan koko ajan ja käyttää kaikkia jäseniään todella paljon, haluamme vain ehkäistä sitä, että tyttö ei alkaisi mennä sieltä, mistä "aita on matalin".) Ei siis mitään huolta. Tyttö kehittyy ja kasvaa, nyt vain pohditaan, voisiko häntä tukea jollain tavoin.

Pakarat ja reidet ovat tehotreenissä, kun tällä tavoin päivän jalkojaan pitelee. Kuvastakin lihakset voi bongata.

Helmi toivottelee kaikille vappuiloa!

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Yksi hyvin nukuttu yö takana. Eilen illasta laitoimme Helmin nukkumaan. Pienen ajan kuluttua alkoi makuuhuoneesta kuulua tuttu "klonks klonks".

Joku oli laittanut sänkyyni pehmusteen...

... mutta älä huoli äiti, löysin aukon!

Tänään siirrämme pehmustetta parempaan paikkaan.

Hiljaisuus klo 22

Helmi on alkanut vaihtamaan asentoa unissaan tiuhaan tahtiin. Nukkuu sikeästi, mutta "levottomasti". Äitinä minua rauhoittaa yöllä havaita Helmin liikkuvan ja tuhisevan, se on kuin kehtolaulua. Kehtolauluun on vain valitettavasti liikkumisen myötä tullut pieni särösointu, joka kuulostaa keskellä yötä samalta kuin tiputtaisit 3 kilon metallisen kahvakuulan lattiaan - Helmi potkii tangollaan sängynlaitoihin.

Yritin kaikkea mahdollista, mitä keksin. Unipussissa Helmillä meni hermot. Peitto ei huolellisesti aseteltunakaan pysy tarpeeksi kenkien suojana. Sängyn perinteinen reunapehmuste on liian matala ja ohkainen estämään ääniä. Jouduin turvautumaan uusiin viritelmiin.

Vertaistuki ja vinkit ovat parasta, mitä Facebookin kampurajalkaisten ryhmä voi tarjota. Heitin toisille vanhemmille kysymyksen: Mikä neuvoksi? Sain nopeasti vastauksia ja vinkkejä muiden "viritelmistä", joista oli helppo poimia omansa.

Nyt Helmin sängynreunoja koristaa äitiyspakkauksien patjoista tehdyt pehmikkeet. Ompelin patjoille iloiset suojakuoret, joiden avulla ne ovat helposti kiinnitettävissä kaiteisiin.

Aamulla tiedämme, oliko pehmustuksesta apua.

Kello on nyt 22.02 ja talossa on hiljaista!

Hieman korkeahan suojus vielä on, mutta sopiva sitten, kun sängyn pohjaa lasketaan. 

Edit 23.4.2015: Hiljaisuutta kesti aamu kahdeksaan, jonka jälkeen sängystä alkoi kuulua iloinen juttelu! Ei siis kolinoita enää!

4100 lukijaa

Lämmin kiitos lukijoille: 4100 kertaa on blogia nyt luettu!

Lukukertojen kunniaksi haastan teidät, arvon lukijat, kertomaan kommenttikentässä, mitet blogiin löysitte, missä päin blogia luette ja oletteko lukeneet blogia useammin. On ollut kovin jännittävää ja innostavaa kuulla palautetta blogista.