Pikapäivitys perusarjen keskeltä - "Helmi on jo iso tyttö"

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Uusia kirjoituksia ei ole juurikaan julkaistu, sillä elämämme on jalkojen suhteen (ja muutenkin) ollut hyvin tasaista perusarkea. Nyt on kuitenkin jotain pientä, jota voisimme kertoakin.

Helmi käväisi kesän lopulla kontrollissa. Kohtasimme uuden lääkärin, joka tarkoin jalkoja tarkasteli. Jalat olivat pitäneet asentonsa, kävelykulmat ja askeltaminen on sujuvaa ja jalkojen liikeradat sekä aktiivisesti että passiivisesti ovat kunnossa. Tällä kertaa lääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Helmin varpaiden kipristelyyn. Siihen samaan kipristelyyn, jota varten itse aikaistimme vuosi takaperin kontrollia. Tuolloin asiaan ei puututtu, nyt jalat joutuivat tehosyyniin. Erityisen tarkkaan lääkäri varpaita käänteli ja väänteli. Huoli oli herännyt - voisiko varpaiden kipristely johtua liian tiukoista jänteistä? Varpaat oikenivat, onneksi, passiivisessa pyörittelyssä hyvin, jopa yliojentuivatkin hieman. Ei siis huolta kireydestä. Mietimme myös aistiiko Helmi liian herkästi jalkapohjillaan, minkä vuoksi kipristelee varpaitaan ja kääntää jalkojaan ulkosyrjien varaan kävellessä/seistessä.

Kontrollikäynnillä Helmi ajelututti itseään ukin työpotkulaudalla

Helmi on oppinut uusia taitoja. En ala luettelemaan puhelahjoja, kädentaitoja jne vaan nostan esiin sen, mitä me itse pidämme tärkeänä. Kesän aikana Helmi on oppinut hyppimään tasajalkaa ja seisomaan yhdellä jalalla (horjuen, mutta seisoo kuitenkin). Tasapaino on kehittynyt huimasti ja mitä veikeimmät tanssiliikkeet, hypyt ja pomput näkyvät nykyään onnistuvan. Tanssista onkin tullut Helmin lempipuuhaa.

Tanssin lisäksi Helmi laulaa, ja erityisesti säveltää&sanoittaa kappaleita itse. Repertuaariin kuuluu mm. "Missä on Miina ja Manu-paita?", "Pöntölle tulee pissa" sekä "Häntä heiluu" -biisit. Vanhemmat saavat katsoa tätä mini-Idolsin show'ta illasta toiseen artistin määrätessä tahdin ja taputusten ajankohdan. "Nyt voit taputtaa - ei enää, uusi laulu..."

Tärkein asia lienee kuitenkin lähestyvä kolmen vuoden ikä. Kolme ikävuotta on kampuralapsille "maaginen raja", jonka ylitettyään tankokenkäilyn jatkoista päästään puhumaan muodossa "aletaan miettimään lopetusajankohtaa". Meille kirurgi totesi viimeksi, ettei pitäisi pahana, vaikka kenkäilyä jatkettaisiin lähemmäksi 4 ikävuotta, sillä kenkäily on ollut hyvin ongelmatonta.

Helmin jalat voivat hyvin, mutta koiran jalka on pipi

Me vanhemmat luonnollisestikin odotamme sitä päivää, että voimme järjestää Helmille suuret juhlat, joissa yhdessä ystävien ja suvun kanssa saamme hyvästellä tankokenkähoidon. Samalla toki pohdimme mielessämme, onko kenkähoidon lopettaminen liian aikaista, lähtevätkö kampurat palautumaan kasvun myötä. Sen näkee sitten, turha kai siitä on etukäteen huolehtia. Ennen tankokenkien hyvästeyjuhlia keskitymme kuitenkin juhlistamaan 3-vuotiasta Helmiä ja 100-vuotiasta Suomea. Aika kuluu kyllä nopeaan, muutama vuosi takaperin Helmi oli vielä tuntematon pieni kampuratyttö äidin masussa, nyt reipas "Helmi on jo iso tyttö".

Villaa varpaisiin

Kesä toi tullessaan uudenlaisen ongelman: hautuneet varpaanvälit. Kaksi kesää elimme ilman ongelmia. Varpaat pysyivät terveinä ja voivat hyvin. Tänäkesänä jokin muuttui. Pesimme ja kuivasimme, pesimme ja kuivasimme... Sukkiakin vaihdettiin päivittäin ja joskus jopa vaihtamisen ilosta kahdesti. Ei, hautumat ovat ja pysyvät. Vaikka tankokengät ovat sandaalimaiset, jalka ei kuitenkaan pääse niissä hengittämään normaalisti.

Jalat ovat olleet kipeät. Tyttö itse valittaa ja kertoo jaloissa olevan "pipi". Kävelykin sujuu lähinnä kantapäillä.


Kysäisin TK:sta, pitäisikö käydä näytillä vai jatkanko kotihoidoin. Saimme ajan, kävimme näytillä ja jatkoimme kotihoidoin. Lisäsimme hoitoihin uuden elementin: villan. Ja sehän toimi! Vanhat niksit ovat parempia kuin pussillinen uusia. Siispä kertauksena hoito-ohje. Illalla pesu ja huolellinen kuivaus varpaille. Tarvittaessa jalkoja voi vaikka kylvettääkin lämpimässä vedessä (mutta 2,5-vuotiaan kohdalla se tarkoittaa koko tytön kylvetystä). Yöksi villaa varpaiden väliin ja puhtaat sukat. Villaa voi ostaa apteekista. Aamulla jalkojen pesu ja mahdollisimman paljon paljain jaloin kulkua. Eikä mennyt kauaakaan, kun varpaiden välit näyttivät paremmilta.

Ja sitten onkin hyvä jatkaa kesärientoja!

Tänään muistetaan kampurajalkaisia

Tänään 3.6. vietetään maailman kampurajalkapäivää. En varmaan tietäisi päivästä mitään, jos perheessämme ei yksi jäsen "juhlisi" sitä. Päivä on lääkäri Ignacio Ponsetin syntymäpäivä. Ponseti on ollut maailmanlaajuisesti uranuurtaja kampurajalkojen hoidon kehittäjänä. Helminkin jalat on hoidettu "Ponseti-menetelmällä".

Olen monesti miettinyt, mitä jalat kertoisivat, jos voisivat puhua. Ne kertoisivat erilaisia tarinoita, se on varma. Toiset jalat muistelisivat kävelyä hiekkarannalla, toiset mukavia tai epämukavia kenkiä, joissa ovat olleet. Toisen jalan varpaita olisi puolestaan paleltanut talvipakkasella. Meidän Helmin jalat kertoisivat varmasti vieläkin erilaisemman tarinan, ainakin, jos vertaisi oman ikäluokkansa muihin lapsiin. Ne kertoisivat kipsauksista, akillesjänteiden leikkauksista, tankokengistä, mutta ne olisivat myös hyvin onnelliset ja kiitolliset saamastaan hoidosta ja huolenpidosta.


Helmin jalkarintamalla ei kuulu juurikaan uusia uutisia. Kengät alkavat jälleen käydä pieniksi, joudumme tilaamaan uudet tankokengät. Sen sijaan kenkien käyttö on alkanut aiheuttaa meille vanhemmille päänvaivaa. Helmi osaa ottaa kengät itse pois ja iltaisin, jos uni ei heti tulekaan, on kiva leikki irroittaa kengät ja huutaa "Varpaat vapaana!"


Yksi aamu sängystä löytyi "irtopehmusteet". Onneksi remmipehmusteita tulee aina tuplasti kenkien mukana.

Uhmaikä on iskenyt myrskyn voimalla ennen niin aurinkoiseen ja hyväntuuliseen tyttöön. Aamusta jo vaatteiden valitseminen tuottaa suurta tuskaa, kun itsensä kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen haluaako muumi- vai kissamekon päälleen. Myös pieniä "ilkeyksiä" on tyttö oppinut. Silmistä näkee, että uhmassaan hän ne tekee. Kirosanojakin sanavarastoon on löytynyt. Kun kenkä ei asetu jalkaa välittömästi, lentää kenkä nurkkaan "peekele"-sanan vahvistamana. Hassua! Naurattaisi, mutta aina ei jaksa tai pysty, ainakaan Helmin nähden.

Keppiheppailu on päivän sana, Ihaa-Olli on hyvä ratsu

Potkupyöräily on helmistä kivaa, jalat eivät hidasta menoa - ja miksipä hidastaisivat, nehän ovat täysin kunnossa

Ystäväkoiraa tapaamassa



Hassuttelua

Ps. Helmin seikkailuista voit lukea myös SPR Kuopion osaston blogista. 

Harvinainen - Ainutlaatuinen

Tänään (28.2.) vietetään harvinaisten sairauksien päivää. Myös kampurajalka luokitellaan harvinaisiin yleisyydestään huolimatta. Saadakseen "harvinais-statuksen" Suomessa tautia saa esiintyä enintään 5 henkilöllä 10 000. Lisätietoa Harvinaisista löydät heidän nettisivuiltaan.

Meidän Harvinaisemme on kasvanut kovaa tahtia. Joulukuussa käydyssä 2-vuotisneuvolassa painoa oli Helmille kertynyt 12,2 kg ja pituutta 90,7 cm. Pitkä ja hoikka tyttö, jatkaa kasvua tasaisesti omalla käyrällään.

Jalkojen suhteen kävimme kontrollissa heti vuoden alussa. Vastassamme oli Helmille uusi kirurgi, joka tutki jalat huolellisesti. Jännitimme hieman etukäteen, mitä toinen lääkäri jaloissa näkee. Jalat olivat kuitenkin kunnossa ja jatkamme elämäämme normaalisti seuraavaa puolivuotiskontrollia odotellessa. Tankokengät ovat unikäytössä.

Loppuvuodesta Helmi aloitti päiväkodin ja yllätyin suuresti, kuinka kivuttomasti kaikki on sujunut. Erityisen positiivisena koin avoimen kiinnostuksen Helmin jalkojen hoitoon. Opetin hoitajat kädestä pitäen laittamaan kengät jalkaan. Helmi puolestaan osaa pitää huolen, että kengät varmasti tulevat unille jalkaan. Unohdin eräänä päivänä tangon päiväkotiin. Illasta en meinannut saada Helmiä unille, sillä "Äiti, tanko puuttuu".

Tankokenkäilyn seuraava haaste lienee uhmaikä, joka on antanut esimakua viimeisten viikkojen aikana. Vielä toistaiseksi kenkien laitto on ollut ongelmatonta. Milloin tulee se päivä, kun niitä ei enää halutakaan jalkaan? Vai tuleeko sellaista päivää laisinkaan?

Ihanaa Harvinaisten päivää kaikille Harvinaisille, ainutlaatuisille!

Tasaista arkea - ehkäpä juuri sitä parasta

On kulunut aikaa edellisestä postauksestani. En ole kirjoittanut, sillä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. Tai oikeastaan on paljonkin, mutta kampurarintamalle ei kuulu mitään uutta tai erityistä. Kerron nyt kuitenkin pikaisesti Helmin kuulumisia.

Olemme jatkaneet liikuntasaliharrastustamme. Helmi tykkää kovasti jumpata muiden lasten kanssa.

Hepat ovat niin "nännejä" (=nättejä) ja niitä pitää käydä katsomassa päivittäin.

Joskus reissussa voi käydä näinkin...

Ostimme päiväkotiin puputossut. Tossuja valitessa kiinnitimme huomiota siihen, että pohja on pehmeä ja myötäilee jalkaa. Toisissa tossuissa oli todella kova pohja.

Jalan kasvettua jouduimme ostamaan myös uudet kumpparit...

.. ja lenkkarit. 

Päiväkoti tutustumiset on nyt aloitettu. Helmin oma hoitotäti kävi kotona tutustumassa Helmiin. Samalla treenasimme kenkien pukemista. Helmi esitteli kenkiään innoissaan, sillä huomasi tädin olevan niistä kiinnostunut. Ja tankokengistä puheenollen, ovathan nekin uudet. Nyt jo kokoa 140 (mm).

Tyylilyyli tutustuu päiväkotiin

Kävimme eilen tutustumassa Helmin tulevaan hoitopaikkaan. Vaikka hoidonaloitukseen on vielä useampi kuukausi aikaa, kutsuttiin meidät "vapaamuotoiseen" tutustumiseen jo nyt. Tutustuminen oli hyvä orientaatio tulevaan. Näimme päiväkodin ja saimme tutustua hoitajiin. Samalla herättelimme mieleen jo hieman ajatuksia siitä, millätavoin arkemme tulee muuttumaan.

Helmi otti reippaalla asenteellaan paikan (ja hoitajat) omakseen välittömästi. Olisi varmaankin jäänyt hoitoon samantien. Varsinkin kun löytyi nukenrattaat ja minikeittiö.

Hoitoon mennessään Helmi on muutamaa viikkoa vajaa kaksi vuotta. Olemme "pitkittäneet" hoitoonlähtöä tietoisesti, kampurat yhtenä osasyynä. Koska tankokenkähoito vaatii täsmällisyyttä, ajattelimme, että kotona toteutettuna se tulee varmasti tehtyä oikein ja säännöllisesti. Eilisen jälkeen ajatukseni muuttuivat.

Keskustelimme jo eilen päiväkodin johtajan ja Helmin ryhmän hoitajan kanssa jaloista. Toisen kanssa meidän aloitteestamme, toisen kanssa hänen aloitteestaan. Kunhan pääsemme henkilökohtaisiin tapaamisiimme, pohdimme asioita lisää käytännön toteutuksen kannalta.

Näin "jälkikäteen" saattaisin ehkä todeta, että tankokenkähoidon toteutus oli huono syy kotiinjäännille (päiväkodissakin hoitoa toteutetaan varmasti juuri niin kuin pitää), mutta mitä mainioin tekosyy. Olen saanut nauttia Helmin kanssa ajastani. Nähdä kuinka hän päivittäin oppii ja oivaltaa kaikkea uutta. Olemme nousseet seisomaan, ottaneet ensiaskeleemme yhdessä ja mikäpä olisikaan parempi tapa herätä aamuun, kuin kuulla virkeä ääni viereisestä huoneesta huutamasta "Äeti".

Helmi ja jokasään lasit. Tyylilyyli - satoi tai paistoi!

Aurinko paistaa jälleen

Kävimme kirurgilla. Pitkä helpoituksen huokaus. Jalat ovat kunnossa.

Näin jälkikäteen ajattelin, hermoilinko liikoja. Pitäisiköhän olla seuraamatta jalkoja "niin tarkkaan". Vaikkakin, mitäpä äiti ei lapsensa eteen tekisi.. Pääasia, että jalat ovat kunnossa ja voimme jatkaa elämäämme. Käynti ei ollut turha, kontrolli olisi ollut tulossa joka tapauksessa. Seuraava aikamme on vuoden vaihteen tietämillä.

Seuraavana alamme tilailemaan Respectalta Helmille uusia tankokenkiä. Entiset, 12 senttiset, ovat alkaneet jäämään pieniksi. Helmin jalkaterä, kuten koko tyttö, humpsahti kasvaa aivan yhdessä hetkessä.

Pingviini on päivän sana

Vakuutusasiaa

Tajusin tänään kampurajalkaisten Facebook-ryhmää selaillessani, että en ole liiemmin kirjoittanut vakuutusasioista mitään.

Me olimme "liian myöhään" liikkellä vakuutuksien suhteen. Teimme taannoin tarjouspyynnön lapsivakuutuksesta, päivää ennen rakenneultraan menoa. Kun sitten rakenneultra paljasti kampurajalkoja, voittekin varmasti arvata, mikä oli lopputulos.

Olimme tosiaan ennättäneet saada poikkeavan lausunnon ultraäänestä ennen kuin vakuutusvirkailija oli ennättänyt ottaa meihinpäin yhteyttä takaisin. Ja kun vakuutuspapereita täyttäessä tulee esiin kohta "poikkeavia ultraäänilöydöksiä", tyssää vakuutuksen saanti ennen lapsen syntymää siihen.

Kun Helmi oli parin viikon ikäinen, teimme uuden hakemuksen. Lähetimme liitteenä kotiutusepikriisin, jossa lastenlääkärin totesi Helmin olevan terve lapsi. Kampurajalkojen hoitoa jatketaan lastenkirurgin toimesta. Saimme vakuutuksen, mutta siitä oli poissuljettu kaikki kampuroihin liittyvä. Mitä kaikkea se tulevaisuudessa voikaan olla?

Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että jos jotain tekisin toisin, tekisin vakuutushakemuksen niin aikaisin, kun sen raskauden aikana voi tehdä. Tuolloin riski saada hylkäävä päätös lienee pienin.

Tuleekohan Helmistä heppatyttö, niin paljon "pepat" Helmiä kiinnostavat?

Tummia pilviä kesätaivaalla

Huoli

on mielen läpi kiemurteleva

kapea puronen.

Jos sitä ruokitaan,

se uurtaa uoman, johon kaikki

muut ajatukset valuvat.

-A. S. Roche-

Siksipä otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin sairaalaan kysyäkseni neuvoa. 

Olemme kiinnittäneet huomiota Helmin jalkojen asentoon etenkin hänen seisoessaan paikallaan. Viimeisen kuukauden aikana Helmin tavassa seisoa on ollut havaittavissa painon varaamista ulkosyrjälle, varpaiden kipristämistä ja sisäsyrjän nostoa maasta. Juurikin sellaista, millaisesta asennosta tulisi pyrkiä pois.

Huoli heräsi. Onko jalkoihin tullut liikkumisen myötä takapakkia? Yrittääkö virheasento tehdä tuloaan vai onko tämä kaikki vain niin uutukaista uutta, että jalkoja on kiva muljutella liikkuessaan? Tahallista vaiko tahatonta? Jalkojen ollessa rentona, asennon saa "normaaliksi" ongelmitta. En myöskään ole huomannut ulkosyrjän kaareutuvan tai sisäsyrjän poimuttuvan. 

Asia on kuitenkin hyvä tarkastaa. Sain siirrettyä kontrolliaikaamme yli kuukauden aikaisemmaksi, syyskuulta heti elokuun alkuun. Tahdon varmistuksen, mistä asento johtuu. Mikäli takapakkia on tullut, pääsemme hoitamaan ja seuraamaan tilannetta. Mikäli tilanne on kunnossa, voimme vain huokaista helpotuksesta ja jatkaa samaan malliin. 

Huomaa jalkojen asento

Käytämme tankokenkiä edelleen päivä- ja yöunikäytössä. Suositus olisi pitää kenkiä 14 tuntia / päivä. Pidämme niitä 12-16 tuntia. Toisinaan vain on päiviä, jolloin päiväunikäyttö jää vähäiseksi tai kokonaan pois, mutta kompensoituu yleensä seuraavana päivänä 4 tunnin päiväunilla. Iltaisin pikku-emäntä pitää itse huolen, että kengät tulevat jalkoihin. Yleensä kenkienlaittoon kuuluu kiukunpuuskia, sillä vanhemmat eivät ennätä solmimaan kenkiä niin nopeasti, kuin hän haluaisi. Ja kun pienet, avustavat sormet siirretään kauemmaksi, tulee kiukku. 

Odottelemme elokuun 1. päivää. Sitten olemme viisaampia.

Sitä ennen nautimme kesästä täysin siemauksin!

1,5-vuotisneuvola

Helmi + selfie = Helfie

Pitkästä aikaa vierailimme neuvolassa.

Hommat olivat kunnossa. Huolta ei liiemmin ilmaantunut. Helmi painoi 11,3 kg ja oli 85,3 cm pitkä. Hyvin solakka neiti. Touhukkaaksi kommentoivat. Eikä vierastanut edelleenkään.

Illasta Helmin ystäville puhkesi kova kuume. Heitä hoitaessa onkin Helmin ilta vierähtänyt.