Kävimme eilen tutustumassa Helmin tulevaan hoitopaikkaan. Vaikka hoidonaloitukseen on vielä useampi kuukausi aikaa, kutsuttiin meidät "vapaamuotoiseen" tutustumiseen jo nyt. Tutustuminen oli hyvä orientaatio tulevaan. Näimme päiväkodin ja saimme tutustua hoitajiin. Samalla herättelimme mieleen jo hieman ajatuksia siitä, millätavoin arkemme tulee muuttumaan.
Helmi otti reippaalla asenteellaan paikan (ja hoitajat) omakseen välittömästi. Olisi varmaankin jäänyt hoitoon samantien. Varsinkin kun löytyi nukenrattaat ja minikeittiö.
Hoitoon mennessään Helmi on muutamaa viikkoa vajaa kaksi vuotta. Olemme "pitkittäneet" hoitoonlähtöä tietoisesti, kampurat yhtenä osasyynä. Koska tankokenkähoito vaatii täsmällisyyttä, ajattelimme, että kotona toteutettuna se tulee varmasti tehtyä oikein ja säännöllisesti. Eilisen jälkeen ajatukseni muuttuivat.
Keskustelimme jo eilen päiväkodin johtajan ja Helmin ryhmän hoitajan kanssa jaloista. Toisen kanssa meidän aloitteestamme, toisen kanssa hänen aloitteestaan. Kunhan pääsemme henkilökohtaisiin tapaamisiimme, pohdimme asioita lisää käytännön toteutuksen kannalta.
Näin "jälkikäteen" saattaisin ehkä todeta, että tankokenkähoidon toteutus oli huono syy kotiinjäännille (päiväkodissakin hoitoa toteutetaan varmasti juuri niin kuin pitää), mutta mitä mainioin tekosyy. Olen saanut nauttia Helmin kanssa ajastani. Nähdä kuinka hän päivittäin oppii ja oivaltaa kaikkea uutta. Olemme nousseet seisomaan, ottaneet ensiaskeleemme yhdessä ja mikäpä olisikaan parempi tapa herätä aamuun, kuin kuulla virkeä ääni viereisestä huoneesta huutamasta "Äeti".
 |
| Helmi ja jokasään lasit. Tyylilyyli - satoi tai paistoi! |
