Vappuiloa 6,735 kiloa

Kävimme eilen neuvolassa. Helmi on kasvanut jälleen silmissä, nyt painoa jo 6,735 kg ja pituutta 63,7 cm. Rokotuksiakin Helmi sai, ja neuvolan tädin mukaan niiden pistäminen oli ihanan helppoa. Helmillä kun sattuu löytymään molemmista jaloista hyvin treenatut lihakset.

Kuten edellä todettu, Helmillä on hyvin vahvat lihakset jaloissa ja vatsassa. Kääntyminen sujuu mallikkaasti, mutta vain oikean kyljen kautta. Ja koska kääntyminen on ongelmatonta oikean kyljen kautta, oikeaa kylkeä sitten käytetäänkin paljon. Helmi joutuu huomattavati enemmän tekemään töitä, jotta saisi itsensä vasemman kautta vatsalleen asti, vain kylkiasento onnistuu tangon kanssa.

Tästä syystä saimme lähetteen fysioterapiaan. Nyt olisi oiva hetki tsekata, missä mennään ja tarkistaa, voisiko pienellä aktivoinnilla saada tuettua "vähemmän käytettyjä" lihaksia ettei tytöstä tulisi "toispuoleista". (Tähän väliin täytyy sanoa, että Helmihän liikkuu aivan koko ajan ja käyttää kaikkia jäseniään todella paljon, haluamme vain ehkäistä sitä, että tyttö ei alkaisi mennä sieltä, mistä "aita on matalin".) Ei siis mitään huolta. Tyttö kehittyy ja kasvaa, nyt vain pohditaan, voisiko häntä tukea jollain tavoin.

Pakarat ja reidet ovat tehotreenissä, kun tällä tavoin päivän jalkojaan pitelee. Kuvastakin lihakset voi bongata.

Helmi toivottelee kaikille vappuiloa!

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Yksi hyvin nukuttu yö takana. Eilen illasta laitoimme Helmin nukkumaan. Pienen ajan kuluttua alkoi makuuhuoneesta kuulua tuttu "klonks klonks".

Joku oli laittanut sänkyyni pehmusteen...

... mutta älä huoli äiti, löysin aukon!

Tänään siirrämme pehmustetta parempaan paikkaan.

Hiljaisuus klo 22

Helmi on alkanut vaihtamaan asentoa unissaan tiuhaan tahtiin. Nukkuu sikeästi, mutta "levottomasti". Äitinä minua rauhoittaa yöllä havaita Helmin liikkuvan ja tuhisevan, se on kuin kehtolaulua. Kehtolauluun on vain valitettavasti liikkumisen myötä tullut pieni särösointu, joka kuulostaa keskellä yötä samalta kuin tiputtaisit 3 kilon metallisen kahvakuulan lattiaan - Helmi potkii tangollaan sängynlaitoihin.

Yritin kaikkea mahdollista, mitä keksin. Unipussissa Helmillä meni hermot. Peitto ei huolellisesti aseteltunakaan pysy tarpeeksi kenkien suojana. Sängyn perinteinen reunapehmuste on liian matala ja ohkainen estämään ääniä. Jouduin turvautumaan uusiin viritelmiin.

Vertaistuki ja vinkit ovat parasta, mitä Facebookin kampurajalkaisten ryhmä voi tarjota. Heitin toisille vanhemmille kysymyksen: Mikä neuvoksi? Sain nopeasti vastauksia ja vinkkejä muiden "viritelmistä", joista oli helppo poimia omansa.

Nyt Helmin sängynreunoja koristaa äitiyspakkauksien patjoista tehdyt pehmikkeet. Ompelin patjoille iloiset suojakuoret, joiden avulla ne ovat helposti kiinnitettävissä kaiteisiin.

Aamulla tiedämme, oliko pehmustuksesta apua.

Kello on nyt 22.02 ja talossa on hiljaista!

Hieman korkeahan suojus vielä on, mutta sopiva sitten, kun sängyn pohjaa lasketaan. 

Edit 23.4.2015: Hiljaisuutta kesti aamu kahdeksaan, jonka jälkeen sängystä alkoi kuulua iloinen juttelu! Ei siis kolinoita enää!

4100 lukijaa

Lämmin kiitos lukijoille: 4100 kertaa on blogia nyt luettu!

Lukukertojen kunniaksi haastan teidät, arvon lukijat, kertomaan kommenttikentässä, mitet blogiin löysitte, missä päin blogia luette ja oletteko lukeneet blogia useammin. On ollut kovin jännittävää ja innostavaa kuulla palautetta blogista.

Lauantai-illan astelukuja

Tänään tulimme siihen pisteeseen, että Helmin tanko otti tytön touhuista itseensä. Tanko on lääkärin toimesta säädetty pitämään kenkiä (ja jalkoja) tietyssä asennossa, joka nyt oli muuttunut Helmin itsensä säätämäksi. Onneksi apu oli lähellä ja hoitolaukusta löytyi apuvälineteknikon mukaan antamat ruuviavaimet. Onni onnettomuudessa kengän kiinnikkeistä vain toinen oli vaihtanut asentoaan. Saatoimme siis ottaa toisesta mallia. Olisipa ollut mukava soitella päivystykseen, että kertovat meille, mitä astelukuja säädöissä pitäisi näkyä.

Varmaan pohdit, miten pieni vauva saa tangon uuteen uskoon. Ehkäpä video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katsottuasi sen tuskin enää ihmettelet asiaa. Tanko joutuu todella koville (suosittelen laittamaan videoon äänet päälle, niin kuulet, "millaista" elämämme on).

ps. Muistakaahan kiristellä tangon ruuveja aina välistä muistuttelee nimimerkki "Kantapään kautta"

Arjen automaatioita

Helmin elintaipaleen ensimmäiset kaksi kuukautta vaativat paljon koko perheeltä. Kampuroiden hoito oli sitouttavaa ja viikottaista. Jouduimme suunnittelemaan arkeamme sen mukaisesti, miten hoidot etenivät. Sairaalakäyntejä oli viikoittain kipsinvaihtojen merkeissä.

En kuitenkaan näkisi, että juuri kampurahoidot olisivat olleet se raskain osuus. Niin ihanaa, kuin vauva-arki onkin, on siinä myös paljon opettelua. Helmi on perheemme esikoinen. Jouduimme siis mieheni kanssa opettelemaan kaiken vaipan vaihdoista, syötöistä ja nukutuksista lähtien "vauvan puhumiseen". Voisinkin sanoa, että kipsit tai myöhemmin tankokengät ovat kulkeneet mukana meille normaalissa arjessa. Kuten vauva, myös mekään, emme ole "tienneet paremmasta". Olenkin miettinyt, olisiko tilanne ja ajatuksemme olleet erilaisia, jos Helmi ei olisi esikoisemme.

Viimeiset kipsit ja "sammakkoasento"

Nyt kipsien vaihtumisesta tankokenkiin on kulunut ikuisuus (kaksi kuukautta) ja sitähän se toki onkin Helmin elämään suhteutettuna: puolet hänen elämästään on menty kipseillä ja loppu tankokengillä. Tankokenkien tulon jälkeen olen huomannut "unohtavani Helmin jalat". Kipsit muistuttivat päivittäin, jopa tunneittain olemassaolostaan vaipanvaihtojen, pesujen ja vauvan hoidon yhteydessä. Vaikka ne eivät olleet tiellä, ne olivat "ylimääräiset". Tankokengät kulkevat mukana ongelmitta ja mikä parasta, ne saa poistettua jaloista, kun tarve on. Kaikki vanhemmat varmasti allekirjoittavat, että kunnon niskapaskojen ja napakakkojen jälkeen lapsen vieminen vesihanan alle on luksusta.

Eteemme on tullut päiviä, jolloin kampurat muistuvat mieleemme vain, kun asiasta tulee puhe muuta kautta esimerkiksi seuraavan lääkäriajan saavuttua postitse. Kenkien ja tangon olemassaolosta on tullut kuin automaatio. Kengät jalkaan, kengät pois. Tanko kiinni, tanko irti. Jopa niin automaatio, että joskus joudun tarkistamaan, että olen kiinnittänyt syöttöjen tai vaipanvaihdon jälkeen tangon paikalleen.

Hieno, suora jalkaterä

Voimme olla onnellisia. Helmi on selvinnyt kenkähoidon aloituksesta ilman suurempia ihorikkoja. Pieni punoitus alkuun ja jalan "ihopoimun" kuivaminen eivät suuria ongelmia olleet. Kaikesta selvisi maalaisjärjellä ja säännöllisellä jalkojen ihon hoidolla. Siis vettä ja rasvaa.

Ihopoimun kuivumisesta haluan sanoa vielä pari sanasta. Olen järkeillyt, että Helmillä (ja oletettavasti muillakin kampuralapsilla) on nilkkojen ulkosyrjällä ylimääräisiä ihopoimuja. Nämä johtunevat jalan virheasennon aiheuttamasta "ihon venymisestä" tai toisin päin muotoiltuna, kun asento on korjattu, ylimääräinen iho on jäänyt poimuille. Pesujen yhteydessä kannattaa todella huomioida nämä poimut ja rasvailla niitä tarvittaessa (ja toki antaa rasvan imeytyä ennen kenkien laittoa), etteivät vaan pääse aiheuttamaan ongelmia.

Jalka nilkasta koukistettuna: "Ylimääräistä" poimua näkyvillä

Jalka ojennettuna poimutkin suoristuvat

Helmi (reilut 4kk) on kehittynyt paljon ja on hyvin jäntevä tyttö. Jaloista ja pepusta löytyy lihaksia ja miksipä ei löytyisi, sillä tyttö "sämpyttää" jaloillaan koko ajan. Esineisiin tarttuminen on tullut tarkemmaksi. Seuraavana odotamme hetkeä, jolloin Helmi keksii omat jalkansa. Muutama päivä sitten Helmi otti varpaisiinsa ilmakylpyä sitterissä ja onnellisena potkutteli ilman kenkiään. En tiedä, kummastako Helmi oli onnellisempi, siitäkö, että sai olla ilman kenkiä (jotka eivät tosin ole tyttö vaivanneet millään tavoin) vai siitä, että ymmärsi omistavansa varpaat. Nauroimmekin, että sinnä, missä lapset työntävät varpaita suuhunta, meidän Helmi roikkunee kiinni tangossaan.

Saisi se kesä jo tulla!

Matkakorvaushakemukset

Kun käyntimme sairaalalla ovat vähentyneet huomattavasti, päätin vihdoin laittaa matkakorvaushakemukset matkoista menemään. Matkakorvaustahan saa hakea käynneistään terveydenhuollon yksikössä. Korvauksissa on olemassa omavastuuosuus, jonka ylimenevältä osalta Kela korvaa matkoja. Matkoissa on myös maksukatto, jonka ylityttyä kaikki matkat korvataan. Matkakorvaukset kerryttävät maksukattosaldoa kalenterivuoden kerrallaan.

Alle keräämäni asiat voivat ehkä olla itsestään selvyyksiä, mutta kertaushan on opintojen äiti. Muutama vinkki matkakorvauksien hakemiseen.

• Matkakorvausta voi hakea Kelasta 6 kuukauden kuluessa tehdystä matkasta. Kela korvaa pääsääntöisesti lähimpään hoitopaikkaan ja halvimman kulkuneuvon mukaisesti.
• Matkakorvausta haetaan joko kirjautumalla netissä Kelan asiointipalveluun TAI lapsen ollessa kyseessä paperisella versiolla.
• Sinun kannattaa pyytää terveydenhuollon yksiköstä todistus matkan tarpeellisuudesta. Samaan todistukseen voidaan kirjoittaa useamman käynnin tiedot (helpottaa kummasti, sillä meilläkin oli muutoin ollut toistakymmentä lappua toimitettavana Kelalle). Terveydenhuollon yksikkö täyttää todistuksesta oman osuutensa ja asiakas itse täyttää toisen. 
• Täyttäessäsi korvaushakemusta sinulla tulee olla seuraavat tiedot: Päivämäärä ja aika, matkareitin lähtöosoite ja määränpään osoite ja matkan pituus. 
• Ollessasi saattajana lapsipotilaalle tarkista, että todistuksen antaja on laittanut ruksit kohtaan "saattaja on mukana" ja perusteluksi, että kyseessä on lapsipotilas. 
• Täytä toimitetut paperit Kelalle. 
• Lisätietoa saat osoitteesta http://www.kela.fi/matkat

Itse laitoin matkakorvaukset menemään ja päätös tuli nopeasti. Nyt vain kerryttelemme maksukattoa.

Helmi toivottelee iloista kevättä!