4. kipsinvaihto

Vuoden viimeinen päivä ja matkaamme sairaalaan vuoden viimeisiin kipsinvaihtoihin. Samalla kipsienvaihto voi olla myös kaikkinensa viimeinen. Helmi on normaaliin tapaansa herätetty, kylvetetty ja "pidetty nälässä". Aika on vasta puolilta päivin, joten Helmi on saanut aamusta syödä "normaaliin" aikaansa ja tuleva tuttipullosyöttö osuu myös Helmin normaaliin syöntirytmiin.

Viikkojen aikana on huomannut, kuinka rutiinia käynneistämme on tullut. Ensimmäisellä käyntikerralla kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Jo pelkästään lähteminen vei aikaa valmisteluineen. Toki vauvan kanssa liikkumiseen tulee varmuutta muutenkin, mutta kipsinvaihdotkin ovat rutinoituneet aamutoimiensa kanssa. Meillä ei myöskään ole enää mukana sellaista arsenaalia tavaraa, mitä aikaisemmin. Käytäntö opettaa, sanoisinko. Kaikki turha on jätetty matkasta pois.

Sairaalassa vallitsee rauha. Poliklinikat ovat pitkälti sulussa joulun ja uudenvuoden välipäivät. Jonoja ei siis ole. Vaikka kipsatessa ei koskaa ole ollut kiire, pystymme silti aistimaan työntäyteisten päivien tuoman tunteen. Tiedän sen itsekin omasta työstäni. Vaikka kello juoksisi ja kiirekin olisi, potilaalle on silti (annettava) aikaa. Tällä kertaa on toisin.

Kipsaus onnistuu hyvin. Helmi on haltioissaan maidosta eikä laita ollenkaan vastaan kipsauksessa. Kirurgimme mukaan jalat ovat hyvin oienneet, mutta hän haluaa kipsata vielä kertaalleen varmistaakseen hyvän lopputuloksen. Tulemme siis viikon kuluttua vielä kipsauksille, jolloin teemme lopullisen arvion leikkauksen tarpeesta. Tällä hetkellä jalkojen tilanne näyttäisi siltä, että leikkaus olisi tarpeellinen.

Helmin jalat ennen 5. kipsejä

Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa uutta vuotta kaikille lukijoillemme!

3. kipsinvaihto ja pientä korjausta

Kävimme jouluaaton aattona kipsinvaihdolla, jotta saisimme olla joulunpyhät rauhassa kotona. Kipsinvaihto sujui jo rutiinilla: kipsit pois, kylvetys, sairaalaan, punnitus, uudet kipsit ja kotiin.

Illasta kiinnitimme huomiota, että Helmi on normaalia kiukkuisempi. Varsinkin vaipanvaihdot saivat tytön huonolle tuulelle. Yön aikana tilanne "paheni" ja liikuttaessaan jalkaa, Helmi itse heräsi itkemään. Kantelin Helmiä puolet yöstä hyvää asentoa etsien. Aamusta olin jo täysin varma, mistä tytön kiukkuisuus johtuu, kipsi painaa. Ex-lääkintävahtimestarina tunnustelin kipsejä ja tulin tulokseen kipsin reunan painavan reittä ja pakaraa.

Kipsit painavat, hitto soikoon!

Päädyimme ajelemaan sairaalaan käytyämme ensin äitini luona joulupuurolla ja isäni luona viemässä joulutervehdyksiä ja seurattuamme tytön reaktioita. Työkaverini muokkasi kipsiä leikkaamalla sentin verran molempien yläreunoista pois ja pehmustamalla niitä huovalla.

Aattoilta meni Helmillä nukkuen, niin hyvältä muokatut kipsit tuntuivat. Ja vanhemmat kiittävät. Paras joululahja koskaan!

Tyytyväinen pieni tonttu

Helmi lahjojensa keskellä. ps. Jos et tietäisi kipseistä, arvaisitko niiden olevan jalassa?

2. kipsinvaihto

Toiseen kipsinvaihtoon olimme varautuneet paremmin. Aloimme aamumme kipsien poistolla. Lasikuitukipsi irtoaa kauniisti vain pyörittelemällä se irti. Toki voimaa joutuu hieman käyttämään, ei se aivan sideharsomaisesti irtoa.

Helmin jalat toisten kipsien jälkeen

Helmin onnenpäivä koitti. Ensimmäinen kylpy! Ensirääkäisyjen jälkeen tyttö rauhoittui ja sulki silmänsä, aivan selvästi nautiskeli. Ihana vesi, jossa pystyy heiluttelemaan jalkoja aivan eri tavoin kuin ilmassa.

Pieni nautiskelija

Kipsaus onnistui hyvin. Saimme Helmistä myös vihdoin pituuden ja painon ilman kipsejä. Pituuttahan emme olleet tienneet laisinkaan. Pitkä tyttö, 52,5 cm. Painoa ilman kipsejä 3310g, joten kahdessa viikossa on ylittänyt hyvinkin syntymäpainonsa.

1. kipsinvaihto

Viikko on kulunut ihmetellen pikku-emäntää. Se samainen viikko, jota olen joskus kironnut hyvin pitkäksi ajaksi, onkin nyt vain muutama yö ja päivä. Aika tuntuu juoksevan.

Kotiuduimme sairaalasta itsenäisyyspäivänä lippujen liehuessa. Kotiarki alkoi sujua ongelmitta ja Helmi on (ainakin tämän ensimmäisen viikon) ollut hyvin kiltti vauva. Yöt menevät pääosin nukkuessa ja päivisinkin Helmi on tyytyväinen.

Viikko on tuonut mukanaan ensimmäisen kipsienvaihdon. Kampurajalkojen ensimmäinen hoitomuoto on toistokipsaus, jossa jalkojen asentoa aletaan asteittain kääntämään oikeaksi. Kirurgi määrittelee uuden asennon ja pitää sitä paikallaan samalla kun kipsari kipsaa jalan. Asentoa pidetään viikon ajan, jonka jälkeen se uusitaan jälleen asteen verran normaalimmaksi.

Kipsaus tapahtuu meidän sairaalassamme "tuttipulloanestesiassa". Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi pidetään ennen toimenpidettä nälässä ja toimenpiteen aikana annetaan maitoa tuttipullosta (tokihan varmaan sitä voisi antaa tissistäkin, mutta näin äitinäkökulmasta se ei olisi helppoa: roikottaa nyt tissiä vauvan suussa kun samaan aikaan aivan vieressä tehdään kipsiä), jolloin lapsi kiinnittää huomionsa maitoon eikä laita vastaan. Rentoa jalkaa on huomattavasti helpompi käsitellä ja kipsistä tulee parempi.

Näin ollen Helmikin pidettiin nälissään. Äitinä oman pienen kitinä tuntui hirvittävän pahalta sekä henkisesti että fyysisesti (paria päivää aiemmin nousseet maidot painoivat rintoja aivan mielettömästi). Olisi vain tehnyt mieli painaa rinta lapsen suuhun ja rauhoittaa oma lapsi. Näin ei kuitenkaan voinut tehdä. Nälässäpitoa ei tarvitse tehdä tuntitolkulla, mutta yleensä lapselle sattui nälkä juuri siihen hetkeen, kun kipsaukseen olisi pitänyt lähteä. Jouduimme jättämään siis tämän yhden syöttökerran välistä.

Kipsaus onnistui hyvin ja reissu oli oikein mukava. Saimme jopa hyvät naurut. Isäni osui samalle sairaalan käytävällä ja tahtoi tulla mukaan hetkeksi nähdäkseen pienen tyttärentyttärensä. Mieheni puolestaan tapasi ensimmäistä kertaa kirurgimme, joten kirurgi totesi "sanovansa käsipäivää myös isälle". Pienen sekaannuksen vuoksi minun isäni, eli ukki, tarjosi kätensä kirurgille, sillä eihän hän ollut viikkoon ennättänyt tottua uuteen "ukki"-statukseensa.

Pienet kipsit tennarisukissa

Kuten kerroin, olimme viikkoa aikaisemmin unohtaneet mitata tytön pituuden ennen kipsausta.  Olimme saaneet kaksi ohjetta, joista ensimmäisessä meidän neuvottiin poistamaan itse kipsit ja kylvettämään tyttö kotona. Jälkimmäisessä puolestaan kylvetyksen ja mittausten piti onnistua sairaalassa ennen uutta kipsausta, joten meidän tehtäväksemme jäisi vain sairaalaan tulo. Kiireisen aikataulun vuoksi emme ennättäneet kuin poistaa kipsit ja pikapestä jalat niiden alla. Punnitukset hoidettiin kipsien kanssa ja pituutta emme saaneet. Pituus odottaa siis tulevaa viikkoa. Paino oli kuitenkin lähtenyt nousuun, vaikka arvioitu kipsien paino miinustettiinkin kokonaispainosta pois. Tulevalle kipsinvaihdolle valmistaudumme jo kotona kipsinpoistoin ja pesuin.

Helmi syntyy ja hoidot alkavat

Pieni prinsessamme syntyy 4.12.2014 klo 02.47. Painoa neidolla oli 3195g. Pituutta emme ennättäneet (muistaneet) mitata ennen hoitojen aloitusta, pituudeksi merkittiin 50 cm.

"Tuore tapaus"

Olimme kirjoittaneet sairaala-aikamme etukäteistoiveisiin/muihin huomioihin toiveen, että kampuroista puhuttaisiin avoimesti. Asia oli meillä tiedossa, joten synnytyksen yhteydessä ja jälkeen niistä voi ja pitää puhua ilman kaunisteluita. 

Kampurajalat eivät vaikuta synnyttämiseen millään tavoin. "Normaali synnytys" on siis täysin mahdollinen. Syntymän jälkeen kampuralapsilla toki tulee olemaan hieman erilainen sairaala-aika. Olimme valmistautuneet siihen, että syntymän jälkeen Helmi viedään lastenlääkärille tarkistettavaksi. Näin kätilötkin olivat ajatelleet. Kun Helmin synnyttyä soitettiin lastenlääkäriä tarkistamaan vauvaa, tuli vastaukseksi hyvin selkeä ehdotus: Jospa tarkistettaisiin vasta aamulla, jos lapsi on muutoin hyvässä kunnossa eikä muuta ole ilmennyt kuin kampurat? Sehän sopi meille. Pääsimme siis heti tutustumaan tyttäreemme.

Helmi tutkittiin sekä lastenlääkärin että lastenkirurgin toimesta aamupäivästä. Infoamisessa olleen katkoksen vuoksi lastenkirurgi ei tiennyt meidän tienneen etukäteen kampuroista. Kun hän oli saanut Helmin tutkittua, alkoi hän kauniisti kertoa minulle (mieheni ei ennättänyt kotoa mukaan) lapsellamme olevan kampurajalat ja antamaan ensitietoa uudestaan. Kun sitten lopulta pääsin väliin sanomaan, että hänen kollegansa on kyllä jo ensitiedon antanut, saimme hyvät naurut. Hoidon pääsimme siis aloittamaan iloisissa merkeissä.

Helmin jalat hoitojen alussa. Molemmissa jaloissa selkeä kampura-asento.

Helmi sai ensimmäiset kipsinsä 12 tunnin ikäisenä. Itse kipsauksesta Helmi ei tiennyt mitään, sillä syntyminen oli uuvuttanut hänet täysin. Kipsit ovat pehmeää lasikuitua (toisissa sairaaloissa käytetään kalkkikipsiä) ja ulottuvat varpaista lähes nivusiin saakka. Polvet jäävät myös kipsien sisään koukkuasentoon, jotta lapsi ei saisi potkaistua kipsiä jalastaan. Kipsauksella jalkaterien asentoa aletaan vähitellen kääntämään oikeanlaiseksi. 

Ensimmäiset kipsit. Jalkapohjat "sisäänpäin" ja ukkovarpaat osoittamassa kohti taivasta.

Kysyin neuvoja, kuinka toimia, jos "vahinko" sattuu eli pissit tai kakat joutuvat kipseihin. Kipsarimme mukaan "näin pienet vauvat" eivät vielä kakkaa paljoa. Meinasin palauttaa lapsen kipsihuoneeseen löydettyäni kipsauksesta päästyämme täyden vaipallisen pihkakakkaa. Pihkakakka kun ei meinaa pesulapuilla kunnolla irrota... Kylläpä "näin pieni vauvakin" osaa kakata.