Ominaisuus nimeltä jalan poimu ja muita kirurgijuttuja

Kävimme Helmin kanssa tänään kontorillikäynnillä kirurgimme luona. Äitiä hieman jännitti käynti etukäteen, sillä juuri kävelyharjoitteiden aikana jalan virheasennon uusimiselle on suurempi mahdollisuus. Vartalon paino voi esimerkiksi "vääntää" jalkaa väärään asentoon lapsen seisoessa.

Jalkojen tarkkailu on meille arkipäivää. Näkyykö jalkaholvin kohdalla ihopoimuja? Onko jalan ulkosyrjä suora? Antaako akilles periksi - tapahtuuhan nilkassa ojennus ja koukistus oikein?

Helmin jaloista ei löytynyt mitään huomautettavaa. Kaikki oli niin kuin pitikin. Ainoastaan yksi pieni poimu "kriittisessä kohdassa" aiheutti lisätutkintaa hetkeksi, kunnes jouduimme toteamaan poimun olevan jalan ominaisuus. Lisäksi kirurgimme katseli Helmin seisontaa ja kävelyharjoituksia. Jalat toimivat oikein ja jalan asennossa ei ole korjattavaa. Hoito on siis onnistunut. Onneksi Helmi suostui esittelemään taitojaan mielellään - kunhan kirurgi oli ensin ymmärtänyt taputtaa hänen suoritukselleen.

Tankokenkähoito jatkuu "normaalintavoin" 14h/vrk (= päivä- ja yöuniajat) niin kauan kuin Helmi asian itse sallii, vähintään 3-vuotiaaksi. Onneksi kenkien laitto on yksi nukkumaanmenorituaaleistamme siinä missä hampaiden pesu tai yöpuvun pukeminenkin. Ainakaan vielä ongelmia ei ole tullut.

Keskustelimme myös Helmille piakkoin hankittavista normikengistä. Olen kuullut toisille suositellun oikein tukevia kenkiä kun taas toisille mahdollisimman paljasjalkaista menoa. Kirurgimme mukaan meidän tulisi hankkia "mukavat kengät". Helmin jalat voivat niin hyvin, että käytännölliset ja jalassa mukavat kengät ovat ainoat kriteerit. Hänen mukaansa reilusti tukevia kenkiä voidaan suositella tilanteessa, jossa hoidot eivät ole korjanneet jalan asentoa tarpeeksi ja esimerkiksi askeltaessa jalka pyrkii menemään virheasentoon. Luonnollisestikin jalka tarvitsee tuolloin tukea enemmän.

Seuraava käyntimme on puolen vuoden kuluttua.

Sitä odotellessa ennättää katsoa muutaman Ryhmä Hau -jakson

Tärkeintä on kannustus

Helmikin sen tietää. Nimittäin kannustamisen merkityksen uuden oppimisessa. Tyttö on sisäistänyt asian niin hyvin, että noustuaan seisomaan taputtaa itse itselleen.

Yksi kivi tipahti jälleen sydämeltä

Kuten arvata saattaa, on äidin sydämessä aina pieni kolo huolelle. Yksi huolenaiheista, ehkäpä se alitajunnan tuottama huoli, on ollut Helmin kävelemään oppiminen. Koska jaloilleen ottaminen on ollut tytöllä pitkään hankalaa ja jopa hieman viivästynyttä, on luonnollisesti kaikki sen jälkeen kehityksessä tapahtuvakin tuleva viiveellä.

Olemme kuitenkin jälleen ylittäneet yhden merkittävän rajapyykin 1v 3kk -ikäisenä: Helmi nousee seisomaan ilman tukea!

Olemme osanneet odotella hetkeä. Helmi on noussut hyvin polvilleen ja "toinen polvi maassa" -seisontaan. Tukea vasten noustaan näppärästi ja seisotaan piiiiiitkiä aikoja. Onpa kuvioon tullut myös hetkittäisiä ilman tukea seisomisia, kunhan ensin on noustu ylös tuen avulla. Taaperokärry saa vauhtia enemmän ja vähemmän. Ehkäpä vain rohkeus on uupunut.

Ja nyt, kun rohkeus on löytynyt, tapahtuu. Harjoitteluintoa ainakin on, vaikka toisille jakaisi.

Seuraava lääkäriaikamme on reilun viikon kuluttua. Paljon odotamme käyntiä, sillä edellisestä kerrasta on kulunut puoli vuotta.