Avattakoon ensin sana
zen. Se on japania ja tarkoittaa eräänlaista meditaatiota. Wikipedia kertoo zenistä näin:
Zen painottaa vahvasti meditaatiota, oman buddhaluonnon havaitsemista ja omakohtaisen tietämyksen kehittämistä, jotta sitä voidaan käyttää hyväksi arkielämässä. --- on oman harjoituksen perimmäisenä tarkoituksena kyetä auttamaan muita. Zen-harjoituksessa oleellista on asettaa oppilaan omasta harjoituksesta tuleva ymmärrys kirjoitettuja opetuksia merkittävämmäksi.
Ja sitten turvaistuimiin.
Helmi on kasvanut niin isoksi tytöksi, että kantokoppa alkaa käydä hänelle pieneksi. Matkustamista ei laisinkaan helpota tankokengät, jotka ovat työntyneet jo pitkän tovin kopan ulkopuolelle. Nyt kengät ovat saaneet seurakseen pitkäksi kasvaneet jalat. Matkustusmukavuus vähenee "sentti sentiltä" tytön kasvaessa.
Olemme katselleet erilaisia turvaistuimia netin ihmeellisessä maailmassa. Herra Isipappa oli vertaillut turvatestien tuloksia siinä, missä Rouva Äippä hintoja, tarjouksia ja ominaisuuksia. Turvaistuinviidakon keskellä teimme yhteisen päätöksen mennä tutustumaan istuimiin lastentarvikeliikkeeseen. Ja tänään se päivä vihdoin koitti.
Liikenteeseen lähdettiin Rouva Äipän autolla, sillä Herra Isipapan auto on menossa mitä suurimmalla todennäköisyydellä lähiaikoina vaihtoon. On myös hyvin todennäköistä, että turvaistuin asuu suurimman osan seuraavasta vuodestaan Rouva Äipän autossa, sillä Äippä on kotona Helmin kanssa.
Lastentarvikeliikkeessä pyysimme saman tien myyjältä apua. Olimme nähneet kaikista parhaimmaksi, että kerromme toiveemme, jonka jälkeen joku esittelee meille saatavilla olevia tuotteita. (Tässä vaiheessa täytyy kertoa, että Rouva Äippähän
oli hyvin tietoinen asiasta, ettei hänen autostaan löydy isofix-kiinnitysjärjestelmää.) Toivelistaltamme löytyi seuraavat kohdat: turvavyökiinnitys autoon, vaihdettava istuinsuunta ja tärkeimpänä istuin, joka sopii yhteen Helmin kenkien kanssa.
Toivelistamme kaksi ensimmäistä pykälää pienensivät valikoimamme kahteen turvaistuimeen, joiden ominaisuuksia (ja hintoja) vertailtuamme päädyimme valinnassamme
Britaxin malliin. Olimme kuitenkin kaukaa viisaita (jälkiviisaita ainakin) ja sovimme, että haemme istuimen, kunhan muut kaupunkiasiamme on hoidettu. Voisimme vielä ennen ostamista sovittaa turvaistuinta autooni.
Palasimme kera Helmin ja kera auton liikkeeseen ja menimme sovittamaan. Turvaistuinta pyöriteltiin ja hyöriteltiin, käännettiin ja väännettiin ja loppujen lopuksi myyjä joutui toteamaan, ettei autoni penkki ja turvaistuin ole yhdessä kovin hyvä yhdistelmä. Kummassakaan ei toki ollut mitään vikaa, ne vain sopivat yhtä hyvin yhteen kuin sinappi ja salmiakki. Palasimme siis lähtöruutuun.
Herra Isipappa alkoi vähitellen menettää hermojaan. Suusta livahtivat ulos muun muassa lauseet "ehkäpä joku toinen kerta" ja "olisipa niin helppo homma, jos autossa olisi isofix". Onneksi Rouva Äippä piti päänsä. Ehdotin, että katselisimme vielä toisen istuimen,
BeSafen mallia, jonka alkujaan tyrmäsimme hassun tukipalkin vuoksi. Tukipalkki nimittäin osuisi saman tien Helmin kenkiin. Mutta turvaistuin ei ollut sitä, mitä etsimme.
Myyjä neuvoi meitä ystävällisesti ja kertoi jäljelle jäävän enää vaihtoehtoja, joissa kasvot ovat koko ajan menosuuntaan. 9 kuukauden ikäiselle se on mielestäni kuitenkin väärä tapa matkustaa, vaikka turvaistuinvalmistajan mielestä täysin mahdollista. "Hankalaa", totesi myyjäkin ja kyseli vielä kovasti Helmin kenkien käytöstä. Kyllä, pitkille automatkoille tuppaamme ne laittamaan, sillä eipähän hän voi liikkeessäkään olla.
Ja sitten tapahtui jotain. Maaginen pieni "perhekeskustelun" poikanen pyörähti kauppaan asioimaan. "Oletko nyt täysin varma, että autosta ei löydy isofixiä?" tivasi Herra Isäpappa. "Kai minä nyt autoni tunnen, ei siinä ole!" vastasi Rouva Äippä. "Mutta kun vanhemmissakin autoissa sitä jo löytyy", jatkoi Isäpappa, "kysyn vielä kerran, oletko täysin varma?!?!"
Onneksi myyjä oli hyvin asiakaspalvelualtis ja kertoi käväisevänsä autossa tarkistamassa asian. Ja kas, autosta löytyi isofix-kiinnikkeet!
Rouva Äippä oli siis
kaikessa tietämättömyydessään päättänyt, ettei autosta isofixiä löydy. Ja kun Rouva Äippä jotain päättää, se myös pitää. Ja koska auto on Rouva Äipän ja Herra Idäpappa oli luottanut vaimoonsa, ei Herra Isäpappa ollut asiaa koskaan itse varmistanut. Sellaista "isofix-kiinnitystä" ei autosta kylläkään löydy, miksi Rouva Äippä oli isofixiä luullut. Ne kaksi metallilenkkiä penkinvälissä olivat vain jotain...
Niin palattiin jälleen lähtöruutuun ja toivelistalta poistui turvavyökiinnitys-kohta. Malleja löytyi laidasta laitaan, toinen toistaan hienommilla ominaisuuksilla ja komeimmilla hinnoilla. Lähdimme kuitenkin liikenteeseen jälleen Helmin istumismukavuudesta. Vertailimme, kääntelimme ja vääntelimme. Lopulta löysimme mieleisen mallin. Kotimaisen
Klippanin turvaistuin sopi meille (ja autoomme) kuin Beatlesit vihkikirkkoon (siis loistavasti)!
Turvaistuin kiinnitetään erilliseen telakkaan ja
telakka kiinnitetään autoon isofixin tai vaihtoehtoisesti tarvittaessa turvavyön avulla. Telakoita voi ostaa erikseen, joten mikäli tilanne siltä näyttää, voimme ostaa omat telakat molempiin autoihin, jolloin vain pelkkä istuinosa voidaan siirtää. Tai mitä sitten haluammekaan. Istuinta voi käyttää 75-125 cm pitkillä lapsilla ja painorajaltaan istuin on aina 36 kg:aan asti. Siis todella pitkäikäinen! Istuimesta saa pienillä muokkauksilla tehtyä ns. Juniori-istuimen.
Ja mikä parasta, istuin sopi hyvin yhteen Helmin kenkien kanssa. Selkä menosuuntaan matkustettaessa tilaa istuimen ja autonpenkin väliin jäi mukavasti ja se riittää varmasti niin kauan, kuin Helmi tarvitsee istuintaan käyttää näin päin. Tämän jälkeen ongelmat loppuvat siirryttäessä "normisuuntaiseen" istumiseen.
Ongelma ratkaistu. Ja kaikki osapuolet olivat asiaan tyytyväisiä. Suosittelen todella lämpimästi, että kun olette samassa tilanteessa (tankokengillä tai ilman). menette lastentarvikeliikkeeseen ja luotatte asiantuntijoiden apuun.
ps. Meinasin ensin laittaa otsikoksi "Kun äiti turvaistuimen osti", mutta tasapuolisuuden nimissä Herra Isäpappaa kohtaan päädyin kuitenkin esillä olevaan.
