Helmi on 3-vuotias!

Uskomattoman nopeasti aika vain juoksee. Tänään olemme juhlineet Helmin 3-vuotissynttäreitä. Tai oikeastaan juhlimme niitä jo viikonloppuna ystävien ja sukulaisten kanssa, sillä virallista syntymäpäiväänsä Helmi viettää neuvolassa.

Neuvolatädin mukaan Helmi tulee reippaana neuvolaan ja lähtee helposti yhteistyöhön (kunhan oli ensin saanut siirtää lapsille varatun pöydän mieleiseensä paikkaan). Hän omaa kolmevuotiaalle kuuluvat taidot ja on kasvanut hyvin. Pituutta Helmillä on 99 cm (siis 8,3 cm enemmän kuin vuosi sitten neuvolassa) ja painoa 15,1 kg.

Synttärilahjaksi Helmi sai mm. toivomansa "ponimekon"..

...ja taiteilijan tarvikkeita.

Ponimekosta on moneksi

Vauvan unikengät

Helmistä on tullut jo iso tyttö, kuten aiemmassa tekstissäni kerroin. Iso tyttö osaa hoitaa pienempiään, kuten vauvoja.

"Mikä vauvaa itkettää? Onko masu pipi?"

" Oi voi, nyt on vauvalla märkä vaippa. Iso pissi tuli."

"Vaippa haisee ihan kakalta. Tuliko kakka, vauva?"

"Nyt mennään suihkuun. Helmi pesee pyllyn."

"Iltapuuron aika. Saat, vauva, puuroa ja maitoa. Sitten tulee hyvä uni."

Perussanastoa vauvanhoitoon, eikös?

Kuinka monen lapsi sanoo vauvalleen tämän?

"Äläpäs, vauva, nyt potki. Helmi ei saa sinulle unikenkiä jalkaan!"

Kyllä, näet oikein. Meidän Helminkin vauvalla on kampurat. Tässä sen huomaat, kuinka tankokenkien käyttö on osa lapsen elämää. Jopa niin paljon, että sen pitää kuulua toisillekin....

Pikapäivitys perusarjen keskeltä - "Helmi on jo iso tyttö"

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Uusia kirjoituksia ei ole juurikaan julkaistu, sillä elämämme on jalkojen suhteen (ja muutenkin) ollut hyvin tasaista perusarkea. Nyt on kuitenkin jotain pientä, jota voisimme kertoakin.

Helmi käväisi kesän lopulla kontrollissa. Kohtasimme uuden lääkärin, joka tarkoin jalkoja tarkasteli. Jalat olivat pitäneet asentonsa, kävelykulmat ja askeltaminen on sujuvaa ja jalkojen liikeradat sekä aktiivisesti että passiivisesti ovat kunnossa. Tällä kertaa lääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Helmin varpaiden kipristelyyn. Siihen samaan kipristelyyn, jota varten itse aikaistimme vuosi takaperin kontrollia. Tuolloin asiaan ei puututtu, nyt jalat joutuivat tehosyyniin. Erityisen tarkkaan lääkäri varpaita käänteli ja väänteli. Huoli oli herännyt - voisiko varpaiden kipristely johtua liian tiukoista jänteistä? Varpaat oikenivat, onneksi, passiivisessa pyörittelyssä hyvin, jopa yliojentuivatkin hieman. Ei siis huolta kireydestä. Mietimme myös aistiiko Helmi liian herkästi jalkapohjillaan, minkä vuoksi kipristelee varpaitaan ja kääntää jalkojaan ulkosyrjien varaan kävellessä/seistessä.

Kontrollikäynnillä Helmi ajelututti itseään ukin työpotkulaudalla

Helmi on oppinut uusia taitoja. En ala luettelemaan puhelahjoja, kädentaitoja jne vaan nostan esiin sen, mitä me itse pidämme tärkeänä. Kesän aikana Helmi on oppinut hyppimään tasajalkaa ja seisomaan yhdellä jalalla (horjuen, mutta seisoo kuitenkin). Tasapaino on kehittynyt huimasti ja mitä veikeimmät tanssiliikkeet, hypyt ja pomput näkyvät nykyään onnistuvan. Tanssista onkin tullut Helmin lempipuuhaa.

Tanssin lisäksi Helmi laulaa, ja erityisesti säveltää&sanoittaa kappaleita itse. Repertuaariin kuuluu mm. "Missä on Miina ja Manu-paita?", "Pöntölle tulee pissa" sekä "Häntä heiluu" -biisit. Vanhemmat saavat katsoa tätä mini-Idolsin show'ta illasta toiseen artistin määrätessä tahdin ja taputusten ajankohdan. "Nyt voit taputtaa - ei enää, uusi laulu..."

Tärkein asia lienee kuitenkin lähestyvä kolmen vuoden ikä. Kolme ikävuotta on kampuralapsille "maaginen raja", jonka ylitettyään tankokenkäilyn jatkoista päästään puhumaan muodossa "aletaan miettimään lopetusajankohtaa". Meille kirurgi totesi viimeksi, ettei pitäisi pahana, vaikka kenkäilyä jatkettaisiin lähemmäksi 4 ikävuotta, sillä kenkäily on ollut hyvin ongelmatonta.

Helmin jalat voivat hyvin, mutta koiran jalka on pipi

Me vanhemmat luonnollisestikin odotamme sitä päivää, että voimme järjestää Helmille suuret juhlat, joissa yhdessä ystävien ja suvun kanssa saamme hyvästellä tankokenkähoidon. Samalla toki pohdimme mielessämme, onko kenkähoidon lopettaminen liian aikaista, lähtevätkö kampurat palautumaan kasvun myötä. Sen näkee sitten, turha kai siitä on etukäteen huolehtia. Ennen tankokenkien hyvästeyjuhlia keskitymme kuitenkin juhlistamaan 3-vuotiasta Helmiä ja 100-vuotiasta Suomea. Aika kuluu kyllä nopeaan, muutama vuosi takaperin Helmi oli vielä tuntematon pieni kampuratyttö äidin masussa, nyt reipas "Helmi on jo iso tyttö".

Villaa varpaisiin

Kesä toi tullessaan uudenlaisen ongelman: hautuneet varpaanvälit. Kaksi kesää elimme ilman ongelmia. Varpaat pysyivät terveinä ja voivat hyvin. Tänäkesänä jokin muuttui. Pesimme ja kuivasimme, pesimme ja kuivasimme... Sukkiakin vaihdettiin päivittäin ja joskus jopa vaihtamisen ilosta kahdesti. Ei, hautumat ovat ja pysyvät. Vaikka tankokengät ovat sandaalimaiset, jalka ei kuitenkaan pääse niissä hengittämään normaalisti.

Jalat ovat olleet kipeät. Tyttö itse valittaa ja kertoo jaloissa olevan "pipi". Kävelykin sujuu lähinnä kantapäillä.


Kysäisin TK:sta, pitäisikö käydä näytillä vai jatkanko kotihoidoin. Saimme ajan, kävimme näytillä ja jatkoimme kotihoidoin. Lisäsimme hoitoihin uuden elementin: villan. Ja sehän toimi! Vanhat niksit ovat parempia kuin pussillinen uusia. Siispä kertauksena hoito-ohje. Illalla pesu ja huolellinen kuivaus varpaille. Tarvittaessa jalkoja voi vaikka kylvettääkin lämpimässä vedessä (mutta 2,5-vuotiaan kohdalla se tarkoittaa koko tytön kylvetystä). Yöksi villaa varpaiden väliin ja puhtaat sukat. Villaa voi ostaa apteekista. Aamulla jalkojen pesu ja mahdollisimman paljon paljain jaloin kulkua. Eikä mennyt kauaakaan, kun varpaiden välit näyttivät paremmilta.

Ja sitten onkin hyvä jatkaa kesärientoja!

Tänään muistetaan kampurajalkaisia

Tänään 3.6. vietetään maailman kampurajalkapäivää. En varmaan tietäisi päivästä mitään, jos perheessämme ei yksi jäsen "juhlisi" sitä. Päivä on lääkäri Ignacio Ponsetin syntymäpäivä. Ponseti on ollut maailmanlaajuisesti uranuurtaja kampurajalkojen hoidon kehittäjänä. Helminkin jalat on hoidettu "Ponseti-menetelmällä".

Olen monesti miettinyt, mitä jalat kertoisivat, jos voisivat puhua. Ne kertoisivat erilaisia tarinoita, se on varma. Toiset jalat muistelisivat kävelyä hiekkarannalla, toiset mukavia tai epämukavia kenkiä, joissa ovat olleet. Toisen jalan varpaita olisi puolestaan paleltanut talvipakkasella. Meidän Helmin jalat kertoisivat varmasti vieläkin erilaisemman tarinan, ainakin, jos vertaisi oman ikäluokkansa muihin lapsiin. Ne kertoisivat kipsauksista, akillesjänteiden leikkauksista, tankokengistä, mutta ne olisivat myös hyvin onnelliset ja kiitolliset saamastaan hoidosta ja huolenpidosta.


Helmin jalkarintamalla ei kuulu juurikaan uusia uutisia. Kengät alkavat jälleen käydä pieniksi, joudumme tilaamaan uudet tankokengät. Sen sijaan kenkien käyttö on alkanut aiheuttaa meille vanhemmille päänvaivaa. Helmi osaa ottaa kengät itse pois ja iltaisin, jos uni ei heti tulekaan, on kiva leikki irroittaa kengät ja huutaa "Varpaat vapaana!"


Yksi aamu sängystä löytyi "irtopehmusteet". Onneksi remmipehmusteita tulee aina tuplasti kenkien mukana.

Uhmaikä on iskenyt myrskyn voimalla ennen niin aurinkoiseen ja hyväntuuliseen tyttöön. Aamusta jo vaatteiden valitseminen tuottaa suurta tuskaa, kun itsensä kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen haluaako muumi- vai kissamekon päälleen. Myös pieniä "ilkeyksiä" on tyttö oppinut. Silmistä näkee, että uhmassaan hän ne tekee. Kirosanojakin sanavarastoon on löytynyt. Kun kenkä ei asetu jalkaa välittömästi, lentää kenkä nurkkaan "peekele"-sanan vahvistamana. Hassua! Naurattaisi, mutta aina ei jaksa tai pysty, ainakaan Helmin nähden.

Keppiheppailu on päivän sana, Ihaa-Olli on hyvä ratsu

Potkupyöräily on helmistä kivaa, jalat eivät hidasta menoa - ja miksipä hidastaisivat, nehän ovat täysin kunnossa

Ystäväkoiraa tapaamassa



Hassuttelua

Ps. Helmin seikkailuista voit lukea myös SPR Kuopion osaston blogista. 

Harvinainen - Ainutlaatuinen

Tänään (28.2.) vietetään harvinaisten sairauksien päivää. Myös kampurajalka luokitellaan harvinaisiin yleisyydestään huolimatta. Saadakseen "harvinais-statuksen" Suomessa tautia saa esiintyä enintään 5 henkilöllä 10 000. Lisätietoa Harvinaisista löydät heidän nettisivuiltaan.

Meidän Harvinaisemme on kasvanut kovaa tahtia. Joulukuussa käydyssä 2-vuotisneuvolassa painoa oli Helmille kertynyt 12,2 kg ja pituutta 90,7 cm. Pitkä ja hoikka tyttö, jatkaa kasvua tasaisesti omalla käyrällään.

Jalkojen suhteen kävimme kontrollissa heti vuoden alussa. Vastassamme oli Helmille uusi kirurgi, joka tutki jalat huolellisesti. Jännitimme hieman etukäteen, mitä toinen lääkäri jaloissa näkee. Jalat olivat kuitenkin kunnossa ja jatkamme elämäämme normaalisti seuraavaa puolivuotiskontrollia odotellessa. Tankokengät ovat unikäytössä.

Loppuvuodesta Helmi aloitti päiväkodin ja yllätyin suuresti, kuinka kivuttomasti kaikki on sujunut. Erityisen positiivisena koin avoimen kiinnostuksen Helmin jalkojen hoitoon. Opetin hoitajat kädestä pitäen laittamaan kengät jalkaan. Helmi puolestaan osaa pitää huolen, että kengät varmasti tulevat unille jalkaan. Unohdin eräänä päivänä tangon päiväkotiin. Illasta en meinannut saada Helmiä unille, sillä "Äiti, tanko puuttuu".

Tankokenkäilyn seuraava haaste lienee uhmaikä, joka on antanut esimakua viimeisten viikkojen aikana. Vielä toistaiseksi kenkien laitto on ollut ongelmatonta. Milloin tulee se päivä, kun niitä ei enää halutakaan jalkaan? Vai tuleeko sellaista päivää laisinkaan?

Ihanaa Harvinaisten päivää kaikille Harvinaisille, ainutlaatuisille!