 |
| Helmin itsensä valitsemat hammasharja ja -tahna |
Merkittäviä asioita on jälleen tapahtunut. Ensiksikin (vai sanoisinko vihdoin ja viimein) ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Voi sitä itkua, kiukkua ja kuolan määrää! Vanhemmilta lapsen hampaiden puhkeaminen vaati pitkää pinnaa. Niin helppo lapsi kuin Helmi onkin ollut, ei reiluun viikkoon mikään ollut hyvin.
 |
| Äitiyspakkauksessa tullut hammasharja oli hieman iso |
Toinen, ja meille varmasti suurempi, asia kehityksessä oli liikkumaan oppiminen. Oppikirjamaista ryömimistä liikkuminen ei ole, vaan pikemminkin Helmin omalaatuista möyrimistä. Möyrimisessä kääntyillään, vääntyillään ja keinutellaan itseä eteenpäin. Pääasia lienee kuitenkin, että oikeasti mennään eteenpäin.
Liikkumaan oppiminen on ollut paljon mielessämme. Kirurgilta saamassamme alkuinfossa kampurajalkojen suhteen meille painotettiin, että kehitykseen jalat eivät vaikuta. Esimerkiksi liikkumaan oppiminen sujuu kampuralapsilla yleensä normaaliin tahtiin. Silti mieleemme on hiipinyt ajatuksia siitä, ettei esimerkiksi kenkien käyttö hidasta liikkumista.
Ei ole hidastanut!
 |
| Este vai hidaste? |
On Helmin kannalta onni, että kenkiä ei tarvitse käyttää enää ympärivuorokautisesti. Päivä- ja yöunet kattavat helposti "vähintään 14 tuntia/vrk" -ehdon. Leikkiajat lapsi voi rauhassa potkutella sukkasillaan... tai monesti paljasvarpain, sillä sukkien repiminen jaloista on yksi Helmin lempipuuhista.
Seuraavana alamme odotella konttaamista. Pylly on alkanut nousta lattiasta lupaavasti. Helmin tosin pitäisi vielä ymmärtää, että myös naama pitäisi nostaa kohti menosuuntaa eikä painaa kiinni lattiaan.
 |
| Yllätetty matkalla DVD-soittimelle |
Ja pikemmin kuin uskonkaan tulee se päivä, että lapsi lähtee konttaamaan. N - Y - T - NYT MENNÄÄN!
 |
| Loppukevennykseksi: Helmi the Mursu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti