Yksi kivi tipahti jälleen sydämeltä

Kuten arvata saattaa, on äidin sydämessä aina pieni kolo huolelle. Yksi huolenaiheista, ehkäpä se alitajunnan tuottama huoli, on ollut Helmin kävelemään oppiminen. Koska jaloilleen ottaminen on ollut tytöllä pitkään hankalaa ja jopa hieman viivästynyttä, on luonnollisesti kaikki sen jälkeen kehityksessä tapahtuvakin tuleva viiveellä.

Olemme kuitenkin jälleen ylittäneet yhden merkittävän rajapyykin 1v 3kk -ikäisenä: Helmi nousee seisomaan ilman tukea!

Olemme osanneet odotella hetkeä. Helmi on noussut hyvin polvilleen ja "toinen polvi maassa" -seisontaan. Tukea vasten noustaan näppärästi ja seisotaan piiiiiitkiä aikoja. Onpa kuvioon tullut myös hetkittäisiä ilman tukea seisomisia, kunhan ensin on noustu ylös tuen avulla. Taaperokärry saa vauhtia enemmän ja vähemmän. Ehkäpä vain rohkeus on uupunut.

Ja nyt, kun rohkeus on löytynyt, tapahtuu. Harjoitteluintoa ainakin on, vaikka toisille jakaisi.

Seuraava lääkäriaikamme on reilun viikon kuluttua. Paljon odotamme käyntiä, sillä edellisestä kerrasta on kulunut puoli vuotta.