Helmiä ja kampuroita : Tänään muistetaan kampurajalkaisia

Tänään 3.6. vietetään maailman kampurajalkapäivää. En varmaan tietäisi päivästä mitään, jos perheessämme ei yksi jäsen "juhlisi" sitä. Päivä on lääkäri Ignacio Ponsetin syntymäpäivä. Ponseti on ollut maailmanlaajuisesti uranuurtaja kampurajalkojen hoidon kehittäjänä. Helminkin jalat on hoidettu "Ponseti-menetelmällä".

Olen monesti miettinyt, mitä jalat kertoisivat, jos voisivat puhua. Ne kertoisivat erilaisia tarinoita, se on varma. Toiset jalat muistelisivat kävelyä hiekkarannalla, toiset mukavia tai epämukavia kenkiä, joissa ovat olleet. Toisen jalan varpaita olisi puolestaan paleltanut talvipakkasella. Meidän Helmin jalat kertoisivat varmasti vieläkin erilaisemman tarinan, ainakin, jos vertaisi oman ikäluokkansa muihin lapsiin. Ne kertoisivat kipsauksista, akillesjänteiden leikkauksista, tankokengistä, mutta ne olisivat myös hyvin onnelliset ja kiitolliset saamastaan hoidosta ja huolenpidosta.

Helmin jalkarintamalla ei kuulu juurikaan uusia uutisia. Kengät alkavat jälleen käydä pieniksi, joudumme tilaamaan uudet tankokengät. Sen sijaan kenkien käyttö on alkanut aiheuttaa meille vanhemmille päänvaivaa. Helmi osaa ottaa kengät itse pois ja iltaisin, jos uni ei heti tulekaan, on kiva leikki irroittaa kengät ja huutaa "Varpaat vapaana!"

Yksi aamu sängystä löytyi "irtopehmusteet". Onneksi remmipehmusteita tulee aina tuplasti kenkien mukana.

Uhmaikä on iskenyt myrskyn voimalla ennen niin aurinkoiseen ja hyväntuuliseen tyttöön. Aamusta jo vaatteiden valitseminen tuottaa suurta tuskaa, kun itsensä kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen haluaako muumi- vai kissamekon päälleen. Myös pieniä "ilkeyksiä" on tyttö oppinut. Silmistä näkee, että uhmassaan hän ne tekee. Kirosanojakin sanavarastoon on löytynyt. Kun kenkä ei asetu jalkaa välittömästi, lentää kenkä nurkkaan "peekele"-sanan vahvistamana. Hassua! Naurattaisi, mutta aina ei jaksa tai pysty, ainakaan Helmin nähden.