Pikapäivitys perusarjen keskeltä - "Helmi on jo iso tyttö"

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Uusia kirjoituksia ei ole juurikaan julkaistu, sillä elämämme on jalkojen suhteen (ja muutenkin) ollut hyvin tasaista perusarkea. Nyt on kuitenkin jotain pientä, jota voisimme kertoakin.

Helmi käväisi kesän lopulla kontrollissa. Kohtasimme uuden lääkärin, joka tarkoin jalkoja tarkasteli. Jalat olivat pitäneet asentonsa, kävelykulmat ja askeltaminen on sujuvaa ja jalkojen liikeradat sekä aktiivisesti että passiivisesti ovat kunnossa. Tällä kertaa lääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Helmin varpaiden kipristelyyn. Siihen samaan kipristelyyn, jota varten itse aikaistimme vuosi takaperin kontrollia. Tuolloin asiaan ei puututtu, nyt jalat joutuivat tehosyyniin. Erityisen tarkkaan lääkäri varpaita käänteli ja väänteli. Huoli oli herännyt - voisiko varpaiden kipristely johtua liian tiukoista jänteistä? Varpaat oikenivat, onneksi, passiivisessa pyörittelyssä hyvin, jopa yliojentuivatkin hieman. Ei siis huolta kireydestä. Mietimme myös aistiiko Helmi liian herkästi jalkapohjillaan, minkä vuoksi kipristelee varpaitaan ja kääntää jalkojaan ulkosyrjien varaan kävellessä/seistessä.

Kontrollikäynnillä Helmi ajelututti itseään ukin työpotkulaudalla

Helmi on oppinut uusia taitoja. En ala luettelemaan puhelahjoja, kädentaitoja jne vaan nostan esiin sen, mitä me itse pidämme tärkeänä. Kesän aikana Helmi on oppinut hyppimään tasajalkaa ja seisomaan yhdellä jalalla (horjuen, mutta seisoo kuitenkin). Tasapaino on kehittynyt huimasti ja mitä veikeimmät tanssiliikkeet, hypyt ja pomput näkyvät nykyään onnistuvan. Tanssista onkin tullut Helmin lempipuuhaa.

Tanssin lisäksi Helmi laulaa, ja erityisesti säveltää&sanoittaa kappaleita itse. Repertuaariin kuuluu mm. "Missä on Miina ja Manu-paita?", "Pöntölle tulee pissa" sekä "Häntä heiluu" -biisit. Vanhemmat saavat katsoa tätä mini-Idolsin show'ta illasta toiseen artistin määrätessä tahdin ja taputusten ajankohdan. "Nyt voit taputtaa - ei enää, uusi laulu..."

Tärkein asia lienee kuitenkin lähestyvä kolmen vuoden ikä. Kolme ikävuotta on kampuralapsille "maaginen raja", jonka ylitettyään tankokenkäilyn jatkoista päästään puhumaan muodossa "aletaan miettimään lopetusajankohtaa". Meille kirurgi totesi viimeksi, ettei pitäisi pahana, vaikka kenkäilyä jatkettaisiin lähemmäksi 4 ikävuotta, sillä kenkäily on ollut hyvin ongelmatonta.

Helmin jalat voivat hyvin, mutta koiran jalka on pipi

Me vanhemmat luonnollisestikin odotamme sitä päivää, että voimme järjestää Helmille suuret juhlat, joissa yhdessä ystävien ja suvun kanssa saamme hyvästellä tankokenkähoidon. Samalla toki pohdimme mielessämme, onko kenkähoidon lopettaminen liian aikaista, lähtevätkö kampurat palautumaan kasvun myötä. Sen näkee sitten, turha kai siitä on etukäteen huolehtia. Ennen tankokenkien hyvästeyjuhlia keskitymme kuitenkin juhlistamaan 3-vuotiasta Helmiä ja 100-vuotiasta Suomea. Aika kuluu kyllä nopeaan, muutama vuosi takaperin Helmi oli vielä tuntematon pieni kampuratyttö äidin masussa, nyt reipas "Helmi on jo iso tyttö".