Hiljaisuus klo 22

Helmi on alkanut vaihtamaan asentoa unissaan tiuhaan tahtiin. Nukkuu sikeästi, mutta "levottomasti". Äitinä minua rauhoittaa yöllä havaita Helmin liikkuvan ja tuhisevan, se on kuin kehtolaulua. Kehtolauluun on vain valitettavasti liikkumisen myötä tullut pieni särösointu, joka kuulostaa keskellä yötä samalta kuin tiputtaisit 3 kilon metallisen kahvakuulan lattiaan - Helmi potkii tangollaan sängynlaitoihin.

Yritin kaikkea mahdollista, mitä keksin. Unipussissa Helmillä meni hermot. Peitto ei huolellisesti aseteltunakaan pysy tarpeeksi kenkien suojana. Sängyn perinteinen reunapehmuste on liian matala ja ohkainen estämään ääniä. Jouduin turvautumaan uusiin viritelmiin.

Vertaistuki ja vinkit ovat parasta, mitä Facebookin kampurajalkaisten ryhmä voi tarjota. Heitin toisille vanhemmille kysymyksen: Mikä neuvoksi? Sain nopeasti vastauksia ja vinkkejä muiden "viritelmistä", joista oli helppo poimia omansa.

Nyt Helmin sängynreunoja koristaa äitiyspakkauksien patjoista tehdyt pehmikkeet. Ompelin patjoille iloiset suojakuoret, joiden avulla ne ovat helposti kiinnitettävissä kaiteisiin.

Aamulla tiedämme, oliko pehmustuksesta apua.

Kello on nyt 22.02 ja talossa on hiljaista!

Hieman korkeahan suojus vielä on, mutta sopiva sitten, kun sängyn pohjaa lasketaan. 

Edit 23.4.2015: Hiljaisuutta kesti aamu kahdeksaan, jonka jälkeen sängystä alkoi kuulua iloinen juttelu! Ei siis kolinoita enää!