Keskustelimme kirurgimme kanssa siitä, ettei Helmi varaa mielellään jalkoihinsa. Kerroimme, että neuvolassa ovat pohtineet asiaa monesti. Nytkin näytimme, kuinka Helmi "varailee" ja niinhän siinä kävi, että ensin oltiin jalat ylhäällä, kunnes vähitellen vasta laitettiin jalkoja lattiaa vasten. Saimme kuitenkin huojentavia ja mieltärauhoittavia uutisia: toisilla kampurajalkaisilla lapsilla seisomisen ja kävelyn oppiminen voi tulla hieman myöhässä. Ei siis huolta.
Monet ovat kyselleet, kuinka Helmi reagoi lääkärissä käynteihin. Kerronpa sen nyt kaikille, ei mitenkään. Tälläkin kertaa jalkojen "sitkuttamisen" sijaan löytyi mielekkäämpää tekemistä, kuten tutkia lääkärin pöydältä löytynyttä lelukameraa, joka sanoi vähän väliä "sano muikku".
 |
| Sano muikku! |
Helmi on oppinut jälleen uusia asioita. Möyriminen on vaihtunut ryömimiseksi. Sellaiseksi kauniiksi vastavuoroiseksi ryömimiseksi. Turbovaihdekin on löytynyt. Mikään ei ole enää turvassa. Sen saivat perheen karvaiset kaveritkin todeta Helmin ryömiessä hoitamaan heitä, vaikka he kuinka yrittivät karkuun.
 |
| Mikään ei ole enää turvassa |
Helmi on alkanut myös kovasti tavailemaan. Pö-pö, pä-pä, tä-tä, jne tulivat ensin. Kaksi päivää sitten Helmi sanoi tätini miestä selvästi papaksi ja toistikin sanan. Pappa ei siis ollut sattumaa. Myös tyttö-sana on kovasti tulossa, tällä hetkellä se kuulostaa vielä neljän teen tytöltä, "tyttt" "tyttt".
 |
| Pienimuotoinen aamujumppa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti