1. kipsinvaihto

Viikko on kulunut ihmetellen pikku-emäntää. Se samainen viikko, jota olen joskus kironnut hyvin pitkäksi ajaksi, onkin nyt vain muutama yö ja päivä. Aika tuntuu juoksevan.

Kotiuduimme sairaalasta itsenäisyyspäivänä lippujen liehuessa. Kotiarki alkoi sujua ongelmitta ja Helmi on (ainakin tämän ensimmäisen viikon) ollut hyvin kiltti vauva. Yöt menevät pääosin nukkuessa ja päivisinkin Helmi on tyytyväinen.

Viikko on tuonut mukanaan ensimmäisen kipsienvaihdon. Kampurajalkojen ensimmäinen hoitomuoto on toistokipsaus, jossa jalkojen asentoa aletaan asteittain kääntämään oikeaksi. Kirurgi määrittelee uuden asennon ja pitää sitä paikallaan samalla kun kipsari kipsaa jalan. Asentoa pidetään viikon ajan, jonka jälkeen se uusitaan jälleen asteen verran normaalimmaksi.

Kipsaus tapahtuu meidän sairaalassamme "tuttipulloanestesiassa". Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi pidetään ennen toimenpidettä nälässä ja toimenpiteen aikana annetaan maitoa tuttipullosta (tokihan varmaan sitä voisi antaa tissistäkin, mutta näin äitinäkökulmasta se ei olisi helppoa: roikottaa nyt tissiä vauvan suussa kun samaan aikaan aivan vieressä tehdään kipsiä), jolloin lapsi kiinnittää huomionsa maitoon eikä laita vastaan. Rentoa jalkaa on huomattavasti helpompi käsitellä ja kipsistä tulee parempi.

Näin ollen Helmikin pidettiin nälissään. Äitinä oman pienen kitinä tuntui hirvittävän pahalta sekä henkisesti että fyysisesti (paria päivää aiemmin nousseet maidot painoivat rintoja aivan mielettömästi). Olisi vain tehnyt mieli painaa rinta lapsen suuhun ja rauhoittaa oma lapsi. Näin ei kuitenkaan voinut tehdä. Nälässäpitoa ei tarvitse tehdä tuntitolkulla, mutta yleensä lapselle sattui nälkä juuri siihen hetkeen, kun kipsaukseen olisi pitänyt lähteä. Jouduimme jättämään siis tämän yhden syöttökerran välistä.

Kipsaus onnistui hyvin ja reissu oli oikein mukava. Saimme jopa hyvät naurut. Isäni osui samalle sairaalan käytävällä ja tahtoi tulla mukaan hetkeksi nähdäkseen pienen tyttärentyttärensä. Mieheni puolestaan tapasi ensimmäistä kertaa kirurgimme, joten kirurgi totesi "sanovansa käsipäivää myös isälle". Pienen sekaannuksen vuoksi minun isäni, eli ukki, tarjosi kätensä kirurgille, sillä eihän hän ollut viikkoon ennättänyt tottua uuteen "ukki"-statukseensa.

Pienet kipsit tennarisukissa

Kuten kerroin, olimme viikkoa aikaisemmin unohtaneet mitata tytön pituuden ennen kipsausta.  Olimme saaneet kaksi ohjetta, joista ensimmäisessä meidän neuvottiin poistamaan itse kipsit ja kylvettämään tyttö kotona. Jälkimmäisessä puolestaan kylvetyksen ja mittausten piti onnistua sairaalassa ennen uutta kipsausta, joten meidän tehtäväksemme jäisi vain sairaalaan tulo. Kiireisen aikataulun vuoksi emme ennättäneet kuin poistaa kipsit ja pikapestä jalat niiden alla. Punnitukset hoidettiin kipsien kanssa ja pituutta emme saaneet. Pituus odottaa siis tulevaa viikkoa. Paino oli kuitenkin lähtenyt nousuun, vaikka arvioitu kipsien paino miinustettiinkin kokonaispainosta pois. Tulevalle kipsinvaihdolle valmistaudumme jo kotona kipsinpoistoin ja pesuin.