Koirakuiskaaja "Tanssii taikakenkien kanssa"

Jos Helmimme olisi intiaani, hänen intiaaninimensä olisi varmaan "Tanssii taikakenkien kanssa", niin kauniisti hän on oppinut jalkojaan liikuttamaan. Enää Helmi ei jaksa edes välittää kenkien laitosta saati tangon kiinnityksestä, mikä aiheutti ensimmäisenä päivänä pienen kiukun. Kengät eivät tunnu olevan tiellä kuin syödessä, jolloin äiti irroittaa tangon, jottei tanko sojottaisi pystysuorassa. Ehkäpä koittaa vielä päivä, jolloin tanko ei kylkiasennossa oloa haittaa.

Helmin jalka leikkauksen jälkeen ja tankokenkähoidon alussa

Tankokenkäilyllemme alkoi viides päivä. Päivä alkoi "epäuskolla". Osaankohan varmasti laittaa kengät oikein jalkaan? Homma on alkanut sujumaan ja vaikeus on lähinnä siinä, että saa tytön olemaan hetken paikallaan, sillä ympäristöä on kiva tutkia ja yrittää kääntyä kyljelleen sitä tutkiskelemaan. Voiko tämä oikeasti olla näin helppoa?

Laitoin kysymystä eteenpäin "asiantuntijoille" samantien. Facebookissa on joskus jotain hyvääkin, nimittäin Kampurajalkaisten ryhmä. Sain heti varmistusta ja minulle kerrottiin homman menevän oikein. Laitoin kyllä vielä varmistukseksi viestiä apuvälineteknikollemme Respectaan, joka vahvisti jo saamaani tietoa.

Miksi olin niin epäluuloinen? Kun maanantaina harjoittelimme hommaa, meille sanottiin "varmistakaa että kantapää on kunnolla". En tullut silloin tietenkään kysyneeksi, että mikä se "kunnolla" sitten oikein on. Kenkämallimme on sellainen, että jos tahtoisi saada kantapään omaan kuppiinsa, joutuisi nilkasta kääntämään jalan yli 90 asteen kulmaan. En ole siinä koskaan onnistunut. Sen sijaa olen saanut jalan 90 asteeseen ja kantapää on pysynyt "lattiassa" ja akilles "takaseinässä". Tämä on kuulemma oikein hyvä. Kantapään saaminen kantakuppiin on lähes mahdotonta. Huomaisimme kuulemma, jos jalka ei olisi kengässä hyvin.

Muutoinkin tankoilu on alkanut sujumaan. Jalat eivät ole hautuneet, hiertyneet tai painautuneet. Käytämme muutaman kerran päivässä kengät irti suunnitellusti (ja nyt rota-rokotteen vielä häiritessä myös muutaman suunnittelemattoman kerran) tarkistaaksemme asian. Olemme pesseet jalat illoin aamuin ja rasvanneet ne, sillä kipsien jälestä jaloissa on vielä kuollutta ihoa irtoamassa. Sukkia vaihdamme illoin aamuin, sillä vauvankin jalka hikoaa kengän sisällä.

Varpaiden välien hikoamiseen luin FB:n kampuraryhmästä hyvän vinkin: mikäli välit hautuisivat liikaa, villalanganpätkät estävät tämän. Jokaiseen varpaanväliin vain pieni villalanka. Uskon, että vinkki toimii vallan hyvin, onhan villa luonnontuote!

Jos kengistä pitäisi löytää jotain huonoa sanottavaa, sanoisin tämän. Tyttö ei ole vielä keksinyt sitä, miten jalat saa suoristettua koukistamisen jälkeen. Nyt suoristaa jalkansa niin, että painaa kengät maahan ja työntää itsensä suoraksi. Tämähän toki tarkoittaa sitä, että koko tyttö liikkuu eteenpäin. Muutoin asiasta ei ole haittaa, mutta yöllä löydän lapseni pää kiinni päätyreunassa. Homma kun hoituisi näppärämmin nostamalla hieman jalkoja samalla kun suoristaa niitä. Helmiä asia ei kuitenkaan ole yöllä haitannut ja kyllähän se "stoppi" tulee viimeistään kun seinä on vastassa.

Loppukevennykseksi kerron tarinan perheen pienestä koirakuiskaajasta. Koiramme ovat opetettuja istumaan yhdestä pillin vihellyksestä. Aatelisemme, Sir Bonus, oli hoitamassa Helmiä eilen illasta. Helmi riemastui tästä niin, että kirkaisi ilmoille kimeän ilokiljahduksen. Bonus raukka istui kuin tatti, sillä luuli häntä käskytettävän. Liikkeelle koira lähti vasta, kun olin vapauttanut sen. (Toim. huom. Tottelisipa se aina noin hyvin.) Perheen lauman arvojärjestystä on siis muokattu jälleen.

Aatelinen koiraksi, Sir Bonus, leikkimässä Helmin kanssa. Koira liikuttelee leluja Helmin iloksi (omaksi ilokseen) ja toinen hihkuu riemusta yrittäen pyydystää niitä.