Itse täytin Kelan lomakkeen, mutta en alkanut kirjoittaa pieniin ruutuihin perusteluja. Liitin mukaan "blanko-paperin", johon olin kertonut elämästämme kampuroiden kanssa. Alla otteita 2,5 sivun romaanistani.
Kampuralasten vaatteisiin täytyy kiinnittää paljon huomiota sukkien ja housujen osalta. Jouduimme hankkimaan Helmille jo heti synnyttyään housuja, joissa ei ole sukkaosia, tiukkoja resoreita lahkeissa eivätkä ne ole tiukkoja lahkeistaan. Ongelmana on se, että lahje ja sukkaosa eivät mahdu kipsien päälle ja toisaalta niitä ei voi laittaa kenkien alle. Tästä syystä esimerkiksi äitiyspakkauksesta jäi käyttämättä suurin osa housuista. Käyttöön pääsivät ainoastaan sukkaosattomat housut ja potkupuvut/haalarit. Pukemista helpottamiseksi olemme pyrkineet löytämään housuja, joissa koko haara avautuu neppareilla. Muutoin pukemistilanteissa joudumme irrottamaan kengät pois.
Kun Helmi oppii kävelemään, joudumme ostamaan normaalit kengät uutena. Niiden tulee tukea jalkoja eikä niissä saa olla ”muotoutumista” toisten jalkoihin.
Tankokenkähoidon aikana jalkojen ihosta huolehtiminen on tärkeää. Pesemme Helmin jalat aamuin illoin juoksevan veden alla ja rasvaamme ne. Samalla vaihdamme puhtaat sukat, sillä jalat hikoavat tankokenkien alla. Ihon kuntoa tulee tankokenkähoidon alussa seurata aktiivisesti, joten kengät tulee irroittaa muutaman tunnin välein ja tarkastaa, ettei painaumia tai hankaumia ole syntynyt. Syntymistä voi aiheuttaa jalan huono asento kengän sisällä, sukassa oleva mytty tai se, että jalka pääsee liikkumaan kengän sisällä koko ajan (kenkä liian löysällä).
Poliklinikkakäyntien lisäksi joudumme maksamaan pysäköintimaksuja, jotka ovat keskimäärin 4 euroa kerta (n. 1,5h käynti) sairaalan pysäköintitalossa. Leikkauspäivänä pysäköintitalon kustannukset nousivat jo yli 10 euroon.
Liitin mukaan vielä kipsiohjeen, tankokenkien käyttöoppaan ja kuitteja sairaalareissujen ja sukkien kustannuksista.
Toivottavasti Kelalta tulisi myönteinen päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti