Olemme yrittäneet kovasti ajatella Helmin hoidoista positiivisesti ja löytää hyviä puolia asiasta kuin asiasta, vaikka asia ei aina hymyilyttäisikään tai pitäisi mieltä iloisena. Esimerkiksi viikoittaisilla sairaalakäynneillä (matkaa kotoamme sairaalaan useampi kymmenen kilometriä) olemme pyrkineet hoitamaan muitakin kaupunkiasioita tai ihan vain "käyneet nauttimassa" ja syöneet ulkona, vaikka reissussa hyvin nopeasti kuluukin useampi tunti. Kipsit puolestaan tuovat vauvalle lisäpainoa ja ovat kovat, eivätkä jalat liiku normaalisti. Lasta on kuitenkin ollut hyvin tukeva käsitellä kipsien kanssa eikä lapsi itse ole nähnyt kipsejä ongelmallisina, päinvastoin. Vaipan laitto vie ehkä normaalia enemmän aikaa, sillä vaippa täytyy asetella tarkoin, jotta vältyttäisiin yllätyksiltä kipsinvarressa (aina se ei ole kuitenkaan toiminut), mutta samalla sinulla on erittäin hyvää aikaa seurustella lapsesi kanssa. Kylvettäminen ei ole mahdollista kipsihoitojen aikana kuin kipsinvaihdoilla, mutta taas "pesulapuin" vauvan hoitaminen lisää läheisyyttä. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Pientä ärtyisyyden ja katkeruudenkin poikasta on ollut kuitenkin havaittavissa viimepäivien aikana. Toisen jalan kipsi, on aiheuttanut Helmille ongelmia: Kipsi painaa ja hiertää aiheuttaen kipua ja iho-ongelmia. Kävimme ristiäisiä edeltävänä iltana päivystyksessä korjauttamassa kipsiä. Eilen aamusta Helmi aloitti samanlaisen sydäntäsärkevän itkun herättyään. Ei epäilyksiäkään, kipsi painaa jälleen.
Soitto sairaalaan ja käsky tulla näytille. Tällä kertaa kipsiä halkaistiin muutaman sentin kohdalta, jossa kipua ja punoitusta oli aikaisemminkin. Mikäli tästä ei olisi apua loppuajaksi, uusi yhteys ja pohdintaa, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Kipsinvaihto tenotomioiden jälkeen on se äärimmäisen viimeinen vaihtoehto (akillesjänteet saisivat paremmin parantua, jos nilkkoja ei liikuteltaisi yhtään).
Emme ole katkeria lapsemme kampuroista. Emme liioin päivistä, joita olemme sairaalareissuilla viettäneet. Mutta siitä olemme katkeria ja harmissamme, että lapsemme joutuu kärsimään ylimääräistä kipua.
Toivottavasti kipsien muokkaaminen olisi auttanut ja pääsisimme viikon eteenpäin ilman lisäongelmia. Olenkin luvannut itselleni, miehelleni ja ennen kaikkea Helmille, että tankokenkien aloituspäivä tulee olemaan meille juhlapäivä. Sitä, miten tulemme juhlimaan, en vielä osaa sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti