Matkaamme jälleen suurin odotuksin sairaalaan. Toiveissa kaikilla, että tämä kipsauskerta olisi toistokipsauksista viimeinen. Ja näin onkin.
Kirurgimme vääntelee ja kääntelee jalkoja. Tällä kertaa niin paljon, että nälkäisellä Helmillä menevät hermot. Vasta maitopullo saa tilanteen rauhoittumaan. Jalat näyttävät siltä, että kaipaavat tenotomian, akillesjänteiden katkaisun. Tulokset ovat tähän mennessä olleet hyviä, mutta nyt jalkojen "kehitys" on kuin pysähtynyt. Akilles ei anna periksi riittävästi.
Sovimme hoitajan kanssa käytännön asiat ennen kotiutumistamme. Kuinka olemme syömättä, milloin poistamme kipsit, missä kylvetämme ja paljon muuta. Varaamme myös leikkausajan viikon päähän.
Vaikka tiedämme, että leikkaus pieni ja tulee auttamaan Helmiämme paljon, äitiä alkaa jännittää. Pieni on ennättänyt kokea elämässään todella paljon ja tulee vielä kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti